28.3.2013

Tavoitteet ja motivaatio

Aattelin tehä ekaa kertaa postauksen, joka käsittelee kokonaan mun liikkumista ja kunnossa pysymistä. Oon mä jonkin verran maininnut aiemmin varmaankin käyväni parissa tanssiharkoissa / viikko ja sitten siihen lisäksi lenkillä, mutta tässä hiukan tarkempaa juttua aiheesta.

Ensinnäkin lähtökohtana mulla ei oo sen kummemmin lihasten kehittäminen tai laihtuminen. Liikun, jotta mun elimistö voisi paremmin, pysyisin nykyisessä painossani ja pitääkseni yleiskuntoa yllä. Tähän vielä plussana lenkin jälkeen on useinmiten tosi hyvä fiilis ja saa energisen olon.
Liikkumisen lisäksi yritän pitää itteni kunnossa myös ravinnon ja unen avulla - ensimmäisessä onnistun paremmin, sillä tällä hetkellä unirytmini on turhan epäsäännöllinen ja välillä nukun hurjan paljon kun taas toisinaan sinnittelen seuraavan päivän parin tunnin yöunilla. Varsinkin viimekuisen herkkulakon myötä oon huomannut, että on olemassa paljon herkkuja, jotka eivät ole epäterveellisiä, mutta silti tyydyttävät makean himon. Herkkujen lisäksi oon alkanut tarkkailemaan ruokavaliossani aterioiden määrää päivässä ja sitä, että söisin aamupalan. Viime syksynä en syönyt aamupalaa monenakaan päivänä, mutta nyt oon ottanut tavaksi syödä sen joka aamu (vaikka väkisin) ja tunnen voivani paremmin.


Kuten ainakin mun lukijat varmaan jo tiesivät, harrastan kansantanssia. Tanssin kahdessa eri ryhmässä, joiden lisäksi ohjaan itse yhtä ryhmää. Tanhu on hyvää liikuntaa ja varsinkin sunnuntaina harjoittelevan Usva -ryhmän harkkojen jälkeen on poikkeuksetta sellainen olo, että nyt on kyllä tullut tehtyä jotain! Kahden muun ryhmän harkat ovat maanantaina, joten siinä tulee sitten toinen treenipäivä mun viikkoon. Huono juttu siinä on se, että nää päivät on peräkkäin ja se palautuminen siinä välissä jää vähemmälle, mutta toisaalta maanantaina saan sunnuntain treeneistä aiheutuneet kipeät paikat sun muut useinmiten kuntoon - jos liikkumalla tulee jokin paikka kipeeksi, niin liikkumalla se myös lähtee pois!


Tanssiharkkojen lisäksi oon käynyt koko tän vuoden ajan vähintään kerran viikossa lenkillä. Tammi-helmikuussa kun oli vielä paljolti lunta, korvasin hölkän useasti hiihtämällä (mikä on yllättävän hyvää liikuntaa!), mutta hiihtoloman jälkeen oon keskittynyt siihen perinteiseen hölkkäämiseen. Juoksen yleensä sellasen noin neljän kilometrin lenkin ja mulla menee siihen noin 20 minuuttia. Mun juoksutahti on yksinkertaisesti se, mikä itestä tuntuu hyvältä. Pääasia, että en pysähdy tai kävele missään vaiheessa. Joskus juoksen koko matkan pelkkää pururataa, tai sitten tuun kotiinpäin asfaltoitua kävelytietä.



Alussa valaisinkin jo hiukan mun tavotteita, mutta kertauksen vuoksi sanon vielä, että mun haaveina on pysyä hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin pitäen yleiskuntoa yllä. Mulla oli aiemmin ongelmia motivaation kanssa - halusin periaatteessa mennä lenkille pysyäkseni kunnossa ja myös näyttääkseni hyvältä, mutta silti lenkille ei tultu lähdettyä ja sen sijaan söin kotona hurjan määrän herkkuja. Kävin satunnaisesti lenkillä, mutta en tarpeeksi usein, jotta siitä oikeasti olisi hyötyä. Mun lopullinen kimmoke treenata oli muutamien juttujen summa; kestävyyden treenaaminen kansantanssia varten, mun lyhyessä ajassa kasvanut paino ja mun mieliala. Jotenkin mun päässä vaan myllää paljon tunteita ja juttuja, jotka on hyvä purkaa treenaamiseen. Tää kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta joskus vaikkapa loppukiriä juostessani kuvittelen esim. että sillä hetkellä hermostukseni kohteena oleva tyyppi kärsii mitä kovemmin juoksen tai jotain vastaavaa. :D
(Toi selitys oli vähän pimee, mutta toivottavasti ees joku ymmärsi pointin.) Silloin kun treenaan yksin, puolet treenistä on yksinkertaisesti tunteiden purkua.


Tässäpä oli koottu mun viikottaiset treenit, mun tavoitteet ja motivaation lähteitä. Toivottavasti tää valaisi edes jossain määrin. Lisää tällaisia liikuntapainotteisia postauksia on todennäköisesti vielä tulossa, vai mitä tykkäisitte?

27.3.2013

Höpöttelyä

Nyt alkaa vika pikku lomajakso, joka onkin sitten viimeinen pitempi kouluton hetki ennen kesälomaa. Pitkällä keväässä siis jo mennään ja tällä hetkellä ollaan jo yli matkan puolivälissä, eli joulusta tähän hetkeen on pidempi matka, kuin tästä kesään. Voiton puolella siis jo ollaan!

Tällä videolla kerron hiukan tulevista pääsiäissuunnitelmista, herkkulakon loppumisesta ja TET-paikastani. Tiedossa on siis vain ja ainoastaan höpöttelyä.


Nyt tieni vie pakkaamaan loput kamat huomiseksi, pohtimaan viikonlopun asuja ja sitä rataa. :3 Postauksia odotettavissa lisää mahdollisimman pian, yritän pitää Karjaalle menosta huolimatta kiinni postausrytmin (= vähintään yks postaus joka toinen päivä).

Ne, joilla on vielä huomenna koulua tai muuta duunia, niin koittakaa jaksaa. Yks päivä on nopeesti ohi ja sitten onkin taas pari ylimäärästä päivää viikonlopun bonuksena, niin saatte oikeen kunnolla rentouduttua.

Heippa ❤

18.3.2013

Kenkiä kevääseen

Edellinen postaus oli aika tunteikas ja sain siitä rutkasti kommenttia. Tällä kertaa kommentteja sateli kuitenkin blogin sijaan luonnossa, facebookissa ja ehkä eniten Demin foorumilla (keskusteluun tästä). Aihe herätti tuntemuksia muissakin ja oli ihana saada kuulla toistenkin kokemuksia ei koiran menettämisestä vaan pikemminkin koiran ihanuudesta. En sano menettämisestä siksi, koska rakkaat karvaturrimme tulevat aina elämään muistoissamme. Kiitos kaikille jotka osallistuivat keskusteluun (niin Demissä kuin muuallakin), olette aivan mahtavaa porukkaa!

Tällä kertaa keskityn pinnalliseen puoleen. Heti lauantai-aamusta sain revittyä itseni tuskaisesti sängystä irti ja lähdin samantien äidin kanssa ruokakauppaan. Siellä tapahtui joitan ennenkuulumatonta ja niin maagista - äiti osti mulle kengät! Siis osti. Mulle. Ihan omilla rahoillaan. Mä oon toipunut nyt jo pahimmasta järkytyksestä, joten eiköhän olisi korkea aika esitellä nämä alennuksien mahtilöydöt teille.

Mitäpä laatikoista mahtaakaan löytyä ?

Spirit Lesli nilkkurit

Hinta 49,40 15,00 euroa // Spirit Store

Nämä suloisuudet olivat aikas huikeasti alessa, kuten huomaatte. Ei mikään paha hinta ja lisäksi nuo kengät ovat mielestäni erittäin suloiset ja uskon että eri asuihin yhdistelemällä sopivat niin arkeen kuin juhlaankin.
Päällinen on keinomokkaa ja kiilakoron korkeus on 7 cm. Noilla on hyvä kävellä ja muutenkin tykkään paljon. :3

Kengät löydät netistä klikkaamalla tätä.


Spirit Sofya tennarit

Hinta 59,90 10,00 euroa // Spirit Store

Jos nää kengät eivät olisi olleet näin halvat verrattuna aiempaan hintaan, en usko että olisin heti ensi näkemältä ostanut näitä. Nää eivät oo oikeen sen tyyppiset kengät, mitä yleensä oon tottunut käyttämään, mutta nyt pikkuhiljaa oston jälkeen oon alkanut tykkää näistä. Onhan nää vähän jännät mut toisaalta rakastan noita hopeen ja kuparin värejä. :3

Kengät netistä klikkaamalla tätä.


Tässäpä oli muutamat uudet kengät, joten nyt pitäisi olla kevääksikin jotain päälle pantavaa, kunhan nää ilmat tästä vielä vähän lämpenisi ja lumet ottais häipyäkseen. Askel kerrallaan, hitaasti mutta varmasti tässä kuitenkin ollaan kohti kesää matkaamassa. Sen huomaa viimeistään siitä, että mun synttäreihin on enää pari päivää päälle kolme viikkoa ja näillä näkymin on kyllä tulossa aivan mahtavat juhlat! Kerron aiheesta sitten enemmän lisää, kun ajankohtaistuu ja muutenkin varmistuu noi suunnitelmat.

Ahkeroikaa vielä tää viikko, niin ens viikolla saatte nauttia parista pääsiäisvapaasta (ja suklaamunista). Sen jälkeen voikin alkaa oottamaan vappua. ;) Ja tuokaa toki oma näkökulmanne koirakeskusteluun esiin joko kommentoimalla Demiin tai edelliseen postaukseen "
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan", tai sitten sähköpostin kautta (siruinkinen@gmail.com)



Moikka moi

16.3.2013

Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen, emmekä eroa koskaan

Kun aloin pohtia tänään koirien merkitystä mulle tajusin, että mä olisin aivan eri ihminen ilman näitä ihania olentoja. Koirat on opettanu mulle paljon asioita elämästä ja niiden viehättävän yksinkertaisessa ajatusmaailmassa on perää. Niitä ei kiinnosta kauneus, raha tai muitten ihmisten suosio. Niille riittää sopiva määrä liikuntaa, leikkiä, unta ja omistajan rakkautta. Ne tyytyy pieniin asioihin ja silti rakastaa täydestä sydämestään. Toista tällaista omistautumista ei ole olemassakaan.
Tätä kaikkea sulatellessani ajatukseni kääntyivät jo taivaassa lepäävän parhaan ystäväni puoleen.



"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa koskaan."

Jo ennen mun syntymää Ellin oli tapana painaa pää äitini mahalle ja kuunnella. Iltaisin äidin istuessa pitkiäkin aikoja paikoillaan esimerkiksi televisiota katsoen tämä herttainen belgianpaimenkoira saattoi kuunnella sydämeni ääniä tuntikausia. Lopulta kun meidän välissä ei ollut enää äidin mahaa ja synnyin tähän maailmaan, Elli piti musta heti huolta. Jotkut kattoivat kauhuissaan, kun niin pienen lapsen annettiin maata arvaamattoman koiran vieressä, mutta pelko oli turhaa. Se ei ikinä tehnyt mulle mitään pahaa ja se toi mulle alusta asti ainutlaatuista rakkautta ja turvaa, mitä ei voi ihminen muulla tavoin kokea. Siinä oli jotain niin erityistä, että sitä on vaikea kuvailla.
Kun mä kasvoin leikki-ikään, me käytiin yhdessä lenkillä, laskettiin pulkkamäkeä, juostiin puistossa ja heiteltiin palloja. Palloja Elli rakasti yli kaiken ja sille olisi saanut heittää niitä tuntitolkulla. Yleensä mä en kuitenkaan jaksanut moista leikkiä kovinkaan pitkään ja nyt tekisin mitä vaan, että saisin palata noihin hetkiin vielä kerran ja heittää pari ylimääräistä palloa tehden sen onnellisimmaksi koiraksi maailmassa.

Koira opettaa ihmiselle aivan valtavasti asioita elämänsä aikana. Se osaa nauttia joka hetkestä ja tekee kaiken vilpittömästi ja täysillä tarttuen aina tilaisuuteen ilman turhia ennakkoluuloja. Se leikkii, syö niin paljon että vatsaan sattuu, huvittelee raatelemalla kenkiä ilman lupaa, haukkuu jäniksille ja tekee kolttosia toisensa perään. Aina kun tulet menoistasi kotiin, koira odottaa sinua hyvillä mielin eteisessä olit sitten väsynyt, kiukkuinen tai et. Koira lohduttaa sinua ja saa olosi paremmaksi, kun tuntuu siltä ettei mikään maailmassa auta tähän kipuun.
Niin paljon kuin koira yhteisten vuosien aikana opettikin, se ei vedä vertoja sille opetukselle, jonka olen sen kuoleman jälkeen itse tajunnut.

Koirat eivät yrittäneet opettaa meille oikeaa tapaa saada ne tottelemaan ja toimimaan oikein, vaan ne opettivat meille kärsivällisyyttä aiheuttamiensa ongelmien ratkomiseen.

Ne eivät opettaneet, miten roikkua perässä, kyhnätä vieressä tai muuten vaan ärsyttää parhaansa mukaan, vaan miten olla hylkäämättä rakkaintansa hankalissakin tilanteissa.

Meille ei opetettu, miten raadella leikkiessä uutta kallista lelua pikkuruisiksi palasiksi, vaan miten ottaa irti kaikki elämän pikkuisista iloista.

Jos ystävälläsi on huono päivä, ole hänen lähellään hiljaa, tarjoa tukesi ja nyhjäise häntä hellästi kuonollasi.

Ole uskollinen vaikka sinua kohdeltaisiinkin välillä huonosti. Ystävällisyytesi ja luotettavuutesi palkitaan tulevaisuudessa, vaikka sillä hetkellä toisesta osapuolesta tuntuisikin pahalta.

Opimme, miten molemminpuolinen sataprosenttinen toveruus rakentuu hitaasti, mutta kun se kerran syntyy, sitä ei erota enää mikään.

Ymmärsimme, ettei koskaan pidä teeskennellä mitään muuta kuin on, vaan pitää olla oma itsensä.

Koirat opettivat, miten elämä on rajallinen ja juuri siksi jokainen hetki pitää elää täysin rinnoin. Aina ei voi miettiä liiaksi tulevaisuutta, vaan välillä riskin ottaminen ja hetkessä eläminen kannattaa. Liika vakavuuskaan ei ole hyväksi. Hymyile ja huomaat, että sinulle hymyillään takaisin!

Koiran menettämisen aikaan olin toisella luokalla. Ei ollut helppo paikka sallia rakasta ystävää viedä lopetettavaksi, mutta tiesin että se on vanhan ja harmaantuneen koirani parhaaksi. Ellin raajat olivat pettäneet viimeisinä päivinä monia kertoja, eikä se enää noussut rappusia ylös aamutuimaan tökkiäkseen minua hereille. Se ei myöskään saanut liikutuksi vesikupilleen, tai ulos tarpeilleen. Makasin lattialle siihen nojaten koko illan ja itkin tunti tolkulla. Kun menetyksen hetki oli käsillä tajusin kaiken. Huomasin, mitä kaikkea mä olisinkaan voinut tehdä paremmin. Miksen heittänyt palloa pitempään? Miksi en jaksanut tehdä kuin lyhyen lenkin sateessa, vaikka aikaa olisi ollut millä mitalla? Miksi rapsutin koiraa telkkaria katsoessani, vaikka olisin voinut omistautua ainoastaan sille, koska sen se olisi ansainnut.

Kaiken liikkuvan, kuten autojen, mopojen, pyöräilijöiden, jänisten ja jalankulkijoiden jahtaaminen ja haukkuminen saivat meidät turhautumaan kanssasi. Uutenavuotena rakettien paukkuessa piilouduit sängyn alle ja et olisi tullut sieltä pois viikkokausiin ilman aikaa vievää suostuttelua.  Et koskaan oppinut kunnolla, miten kepit pujotellaan agilityssä, jossa olit niin innokas, että sait virhepisteitä suorittaessasi joka ikisen esteen etu- ja takaperin. Herkkuluiden syönnin jälkeen vatsasi oli sekaisin ja saimme korjata aikaansaannoksiasi matoilta.

Mutta silti loppujen lopuksi suurin vikasi oli se, ettei elämäsi kestänyt ikuisesti.



"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

Kaipaan sua aivan valtavasti. Tuut aina elämään mun muistoissa. Lepää rauhassa, rakastan sua

12.3.2013

Sushia

Moikka moi! :3 Täällä on ollut hiukan hiljaisempaa, kuten varoittelinkin. Onneks tää mun kiire pitäisi rauhoittua hiukan inhimillisemmäksi ylihuomisen jälkeen ja pääsen taas kunnolla koneen ääreen. Mulla on yksi laajempi asupostaus koko ajan tekeillä, mutta kuvien muokkaaminen on vienyt huomattavasti enemmän aikaa, kun alunperin kuvittelin ja siksi se saattaa venyä ehkä viikonloppuun... Mutta mielummin niin että hiukan laadukkaampaa postausta ajan kanssa, vai miten se menikään. Ton lisäksi mulla on myös paljon muita suunnitelmia ja maltan tuskin oottaa päivää, jolloin pääsen kunnolla koneen ääreen toteuttamaan mun ideoita! Torstaista eteenpäin siis olisi luvassa hiukan aktiivisempaan tahtiin näitä postauksia. ;) Ja näiden joukossa todennäköisesti myös jonkin sortin videopostaus.

Samaan aikaan kun mä eilen puuhastelin työn touhussa mun läksyjen parissa, iskä teki alhaalla ahkerasti ruokaa meille kaikille. Kyllä mä niiltä läksyiltäni pari kuvaa sain napattua, kun oli jotain näinkin spesiaalia tarjolla! Nokkelimmat varmaankin päättelivät jo otsikon perusteella, mikä herkku on kyseessä. En oo ennen tykännyt niistä sen kummemmin, mutta nyt oon viimesen kuukauden aikana maistanut niitä niin kauppakeskuksessa sushibaarin mainoskampanjan yhteydessä, kuin eineksenä parisen viikkoa sitten. Kai mä oon sitten tottunut tähän makuun, kun eilen musta tuntu että jopa tykkäsin näistä. Ja toisaalta sen parin viikon takaisen kaupan sushilajitelman jälkeen nää omatekemät maistu paljon paljon paremmalta, onhan kotiruoka yleensäkin einestä parempaa.

Elikkä sushien käärimisvaiheesta nappasin kuvan. Tossa alla on sellanen bambumatto, jota käytetään sushien kierittämisessä. Sen päällä on levy merilevää, joka on päälystetty tässä tapauksessa riisillä, porkkanalla, sipulilla ja kalalla.

Siinäpä pari rullaa, jotka odottelevat valmiiksi sushipaloiksi leikkaamista.

Ja lopputulos näyttää suunnilleen tältä. Hyviä olivat!

Tosiaan ittekkin onnistuin hämmästyttämään itteni kun yhtäkkiä huomasin tykkääväni sushista. Ei se kai väärin oo, vaikka toisaaalta noi samaan aikaan joissain määrin etoo mua. Mutta niinhän se on, että makuaisti kehittyy ja uusia ruokalajeja pitää maistaa useita kertoja, että niiden makuun tottuu.

Nyt mun on aika mennä sänkyyn ennen kun nukahan pystyyn. Ainakin sain mun asian kerrottua, eli olen elossa ja aktivisoidun tulevan viikonlopun aikana. Jaksakaa odottaa ja huippukiitos uusille (ja vanhoillekin) lukijoille!


Hyvää yötä ja kauniita unia

10.3.2013

Akkujen lataamista

Mä vihaan yksin esiintymistä. Mun mielestä on kauheeta, kun kaikki kattoo mua ja oli kyse sitten pienestä tai isosta katsojakunnasta, kitaran tai pianon soitosta tai vaikkapa esitelmistä se on silti yhtä paha. En tykkää sitten yhtään. Ryhmässä esiintyminen vielä menee; silloin on muu porukka tukemassa ja esimerkiksi laulu- tai tanssiesitys ei mee kokonaan pieleen jos mä mokaan jotain. Eri asia se on sitten yksin. Pienikin muistikatkos ja koko juttu hajoo kasaan.
Jos sä musiikkia esittäessäsi unohdat yhdenkin pikku nuotin, peliä ei oo menetetty, mutta mun näkemyksen mukaan siinä vaiheessa sitä ei ainakaan voi enää voittaa. Varsinkin mun kohdalla yksi pikkunenkin virhe voi johtaa siihen, että en enää muista mihin oon seuraavaksi menossa  ja siihen se koko biisi hyytyykin. Ei kiva.

Mä soitin eilen pianoa yhessä konsertissa. Mut pakotettiin sinne. Mä jouduin paniikkiin ja meinas siinä itku tulla omaa vuoroa ootellessa. Toi oli mun elämän toka pianoesitys ja eka sellainen, jossa oli enemmän katsojia. Jos totta puhutaan, mun ekaa pianoesitystä oli kattomassa vain yks ainoo ihminen ja se oli rakas ystäväiseni Sini. No joka tapauksessa eiliseen palaten se oli jotain aivan kauheeta. Kun kerroin ennen konserttia mun opelle kuinka paljon mua pelottaa niin meinas tulla sellanen paniikki että huh huh. Kitaraesitykset vielä menee, kun tiedän hallitsevani instrumentin hyvin mutta toi piano on mulle vielä jotain niin uutta.
Sain silti esitettyä. Ja hyvin ne kappaleet meni muutamia pikku mokia lukuunottamatta. Sini oli taas kattomassa ja kannustamassa mua ja ilman sitä olisin varmaan paennut sieltä salista ja jättänyt soittamatta. En mä sitä ees pyytänyt kattomaan, ihan ite se sinne tuli ja hyvä niin.

Esityksen jälkeen me mentiin kaupan kautta meille viettämään perjantai-iltaa. Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, syötiin paljon ja hyvin, kuunneltiin laadukasta musiikkia ja Sini autto mua ottamalla paljon kuvia erilaisista asuista, joista teen postauksen erikseen. Kyllä se fiilis siinä parani aika nopeesti (tai no viimeistään syödessä) ja meillä oli kivaa.


Olihan se vähän kinkkistä kävellä kaupassa miettien että mitä syötävää ostettais, kun mulla on nyt tää herkuton ruokavalio vielä 16 päivää. Kyllä me sitten kuitenkin löydettiin mukavasti sellasia terveellisimpiä herkkuja jotka maistu molemmille. Tosin nappasihan toi muru vielä itelleen pähkinäsuklaata, ihan vaan mun kiusaks ;) Ei vaan. Joka tapauksessa meiän matkaan tarttu torni pilttejä, yrttipatonkia ja paprika tucceja. Näiden kanssa juotiin jääteetä.



 On toi mun pikku muru aika sympaattinen


Hehe mulla ei oo yleensä tapana ottaa itestäni/hiuksistani tällasia kuvia, mutta onhan se kerta ensimmäinenkin? :D


Noista kuvista näkyy hitusen pinkkiä, jota on kuitenkin sen verran paljon alemmissa kerroksissa ettei oikein näy edukseen näin päin. Sitten edestäpäin näkyy enemmän. Onhan toi kyllä jo jonkin verran kulunut, mutta saahan sitä aina lisää tai sitten vaikka jotain muuta väriä tilalle. Pinkkiä tai ei, aion jatkossa kyllä laittaa hiuksiin jotain erikoisempaa koska oon kyllästyny tohon mun perus kokoblodiin ilman mitään mielenkiintoista.


Mä ostin nää käsikorut Lindexistä muistaakseni noin vuosi sitten. Tohon settiin kuulu kuus korua ja tossa niitä on vaan neljä, kun oon jotenkin kummallisesti onnistunut rikkomaan ne kaks puuttuvaa. Toi isoin musta koru ei kuulu yhteen noitten kanssa, vaan sain sen lahjaksi mummulta. Se on aitoo laavakivee ja onhan se kaunis. :3
Käytin näitä eilen pitkästä aikaa kun ne sattu randomisti mun eteen ja aattelin jatkossa ottaa näitä käyttöön ahkerammin.


~❤~


Ja tähän erittäin kauniiseen ja edustavaan yhteiskuvaan päätän mun selityksen perjantaista. Jatketaan siis eteenpäin!


Tänään heräsin tuskaisesti ja hyvin tavattomasti jo seittemältä aamulla. Menin Helsinkiin tanssikurssille, jossa sain paljon uutta materiaalia josta mulle on takuulla hyötyä ohjaamieni pienten kanssa. Kurssin jälkeen sain kyydin vähän matkan päähän keskustasta. Aleksanterinkadulla treffasin sitten kaks mun ystävää, jotka asuu Turussa ja nään niitä aika harvoin.
Pyörittiin näiden kanssa pari tuntia näissä perus keskustan paikoissa. Ei me oikeen shoppailtu sen kummemmin. Yhet shortsit mun kaveri osti mutta siihen se sit tais jäädäkin, tai ties mitä ne oli ostanu ennen ku tulin. :D Ite en kuitenkaan ostanut mitään vaatteita tai muutakaan, rahaa kun ei nyt oo. Ja muutenkin oltiin siellä niin vähän aikaa enää sen jälkeen kun liityin kolmanneksi meidän pikku porukkaan, niin tuskin olisin ees ehtinyt kattoa mitään - hyvä niin, sillä aattelin säästää rahaa silleen, että pääsisin huhtikuussa mun synttäreiden jälkeen oikeen kunnolla ostoksille (silloin kesävaatteitakin pitäisi olla paljon enemmän myynnissä). 

Ainoat ostokset:


Kaks leffaa mulle kuitenkin tarttu vähän pakosti hihaan Stockmannilla ja lahjakortilla rahoitin. Scream 4 ostin, kun kaupassa sitä ystäväiseni mulle suositteli. En oo tohon sarjaan perehtynyt yhtään, mutta ehkä mä sitten joku ilta saan kiljuu ja itkee jonkun mun ystävän (uhrin) kanssa. Herttaista.
Siepattu me katottiin tänään. Ostin sen, koska olin leffan ilmestyessä aikeissa mennä kattomaan sitä leffateatteriin, mutta sitten koko juttu jäi välistä. Kun näin toin kaupassa, niin olihan se pakko napata mukaan. Oli kyllä aivan mahtava elokuva! Mulla ei kauheesti ollut odotuksia tota kohtaan, mutta siis tykkäsin huippupaljon. Alku vaikutti perus tylsältä teinien bileleffalta, jonka juoni on sellanen klisee, ettei tarvitse nähdä kansikuvaa enempää arvataakseen koko kuvion. Oli tossakin kyllä jotain kliseetä mukana (kuten leffoissa aina) mutta jotenkin se onnistu vaan yllättämään mut. Kun alku meni ohi leffa pääs oikeen kunnolla vauhtiin ja piti siinä katsojanakin miettiä jonkin verran, että pysy mukana. Tykkäsin!

Olipa kerran erittäin aurinkoinen ja kaunis keväinen päivä!

Helsingistä vielä sen verran, että mua sivistettiin tänään oikein kunnolla. Mä maistoin ekaa kertaa elämässäni froyoa. En oo tätä päivää ennen ees tiennyt moisen olemassaolosta ja kun herra kaikkitietäväinen sai kuulla etten tiedä mistä ihmeestä se oikeen puhuu, sain kuulla kunnon luennon aiheesta. Mikä parasta, luento päättyi maistiaiseen!
Froyo tulee erittäin loogisesti sanoista Frozen Yogurt. Nimensä mukaan se on siis jäädytettyä jogurttia. Perusideana on siis annostella itse kippoon haluamiasi jogurtteja (makuvalintoja on maustamattomasta banaaniin ja suklaaseen), valita joukkoon lisukkeita (runsaasti erilaisia karkkeja, lakuja, suklaarouhetta ja myös terveellisiä vaihtoehtoja, kuten runsas joukko erilaisia hedelmiä, marjoja, myslejä ja muroja), punnita koko komeus ja ennen kaikkia nauttia!
Okei, tiiän että tää koko juttu kuulostaa oudolta. Jäädytettyä jogurttia? Niin mäkin aattelin, ennen kun kävin ite maistamassa. Sitä on vaikee selittää; se oli samaan aikaan niinkun pehmistä, mutta toisaalta jogurtti maistu taustalla selkeesti (ite otin siis maustamattoman jogurtin runsaalla määrällä mansikoita). Alotin niinkun yksinkertaisesta ilman sataa eri makua jogurttia puhumattakaan runsaasta lisukevalikoimasta. Sitten kun tää mun herkkulakko on ohi, aion mennä tonne ja ahtaa itteni täyteen annoksella, johon laitan kaikkia makeisia, mitä koko paikasta löytyy! :D 
Lisää koko jutusta voit lukea painamalla tästä. Kuvia mulla ei mun tai muidenkaan annoksista oo, koska en kertakaikkiaan voinut olla syömättä sitä ja sitten vasta tuli mieleen annoksen kuvaaminen. Maistakaa niin ymmärrätte.

Viettäkää oikein rauhallinen sunnuntai

8.3.2013

DIY ♥ Kanasalaatti

Tykkään paljon laittaa ite ruokaa ja kaikista eniten sitä tulee tehtyä erilaisia jälkkäreitä ja leivonnaisia. Nyt tän herkkulakon kautta mulla on jäänyt itse tekeminen vähemmälle, kun en oo ryhtynyt mokkapaloja leipomaan tai mitään muutakaan. Jonkin verran oon kuitenkin saanut aikaiseksi näitä terveellisiäkin ruokia ja päätin jakaa tän kokeilun teidänkin kanssa. Mun do it yourself -tutoriaalit käsittelee aika paljon ruoanlaittoa, mutta toivotaan että näistä on iloa jollekkin!

KANASALAATIN VALMISTUS


Salaatin ohje on itse soveltamani sillä hetkellä käsillä olevista raaka-aineista. Mukaan voi siis itse lisätä esimerkiksi jäävuorisalaattia, kurkkua ja mausteita. Mistä kukin eniten tykkää. Kanasalaatti on herkullinen ja ruokaisa lounas, jonka tekemiseen kuluu noin vajaat puoli tuntia.


 1. Kuvassa näet tarvittavat aineet, joita ovat:
broilerin pippuri- tai hunajamarinoituja fileesuikaleita
rucolaa
herneitä
riisiä
tomaattia
paprikaa
purjosipulia
ananaspaloja

 2. Kuumenna pannu ja paista kanansuikaleet rasvassa. Mausta tarvittaessa.

3. Keitä riisi ja huuhdo ja pilko kasvikset paloiksi. Pakasteherneitä käyttäessäsi sulata herneet mikrossa.

4. Kaada hiukan jäähtyneet kanansuikaleet ja riisi muun salaatin joukkoon.

5. Tarjoile heti.


Moikka

5.3.2013

Lady Magnet

Hih, mulla on teille yllätys! Tää on mun kolmaskymmenes postaus tässä blogissa ja sen lisäksi tää on myös mun ensimmäinen videopostaus. Nyt on siis jotain kovinkin spesiaalia ja tähän mennessä ainutlaatuista luvassa. ;)

Jos ette vielä Youtuben kautta seikkailleet katsomaan, niin tässä siis virallinen Lady Magnet -mainos:




Ja tässä vielä samaan settiin kuuluva aikakausilehtimainos, jonka minä ihanasti muokkasin Photoshopilla:

Että tällaista! Kertokaa mielipiteenne videopostauksista yleensä, toivotteko jatkossa lisää ja jos toivotte, millaisia videoita haluaisitte nähdä :) ? Ja mitä mieltä olitte mainoksesta :p ?

Heips

4.3.2013

Kiusauksia



Heips ja hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Mulla ei oo tulossa mitään kovin ihmeellistä lukuunottamatta sellasta tanhuohjaajakurssia Helsingissä lauantaina. Sen jälkeen meen ehkä kaupungille ja jotain muutakin, mutta katotaan nyt mitä tapahtuu ja saanko jostain rahaa. :D
Toi biisi on muuten tossa nyt koska opin vihdoin miten noita Youtube-linkkejä saa blogiin tolleen pienesti ja noin että ei vie turhaa tilaa. Ja nyt kun oon tyytyväinen itteeni ku tajusin ton, nii olihan pakko heti tollanen laittaa ja toi kappale on jotain niin täydellistä. Muutenkin on tullut viimepäivinä kuunneltua ihan huippupaljon Bruno Marsia, vaikka en oo ennen siitä sen kummemmin tykännytkään. <3

Mua alko tänään häiritsee kun tsekkailin mun blogia ja tota edellistä postausta, kun mun hiukset on siinä niin kiharalla ja näyttää tosi tosi lyhyiltä (ja onhan ne nyt aika lyhyet :o). Joka tapauksessa halusin nyt ottaa sit tollasen normaalimman kuvan niistä, kun yleensä tälleen suorana tykkään hiuksia pitää. Ja awws kukkuu ku oon niin ilonen noista pinkeistä raidoista, tykkään tykkään. :3


Te ette voi ymmärtää mitä mulle täällä parhaillaan tapahtuu !!! Mä tulin koulusta kotiin ja ei ollut ees mikään kovin iso nälkä, kun olin välipallakin ja kaikkee, mutta sitten ku meen keittiöön niin ei herranjumala. Iskällä on tänään nimpparit ja se oli sit varautunut vieraisiin. Onhan se kiva kun pöydällä oottaa rahkatäytepitko, Jaffa-keksejä (mun lemppareita) ja jääkaapissa kököttää tollanen herkullisen näkönen täytekakku. Ette voi vaan ymmärtää kuinka paljon mun teki ja tekee yhä mieli.
Sitten iskä vielä ihmetteli, että miksi en haluu syödä ja vaikutti jopa vähän surulliselta, kun en maistanut ees sen ite tekemää kakkua ja voi ei. En tajunnu et tää vois olla näin vaikeeta. En oo kuitenkaan ainakaan vielä sortunut kiusaukseen. :o Sitten kun tää herkkulakko on ohi niin huh huh oon niin onnellinen. Kolme viikkoa vielä.


Joo herkutelkaa te vaan pullalla, kekseillä ja kakulla. Mä tyydyin mutustamaan yhen kiivin, juomaan kupin kaakaota ja senkin jälkeen makeenhimo oli aivan mahdoton. Nyt se on onneks suurimmilta osin poissa, kun söin purkkaa ja join jääteetä.


Toi persikkajäätee on ollu kyllä mun pelastus tän lakon aikana! <3


Mukavaa viikkoa teille

3.3.2013

Pinkkiä!

Saatiin perjantaina Saaran kanssa visio siitä, kuinka mun tylsän tavallisiin hiuksiin vois tehä jotain mielenkiintoista. Pohdittiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja ihania ideoita oli eka aivan liikaa. En halunnut kuitenkaan mitään lopullista muutosta ja lopulta päädyttiin värjäilemään suoravärillä, joka sitten haalistuu pikkuhiljaa pestessä ja sen pitäisi olla sitten pois joidenkin viikkojen jälkeen.

Tossa siis lauantai-aamuna räpsäisty otos alkuperäisestä tukasta, joka on siis jo aiemmin värjätty blondimmaksi.


Sini sponsoroi mulle sen pinkkeihin dippeihin käyttämää väriä, jota se ei enää tarvitse, koska se pääty värjäämään latvat lopulta kampaamossa ja väri ei kulu läheskään niin nopeasti.

Fantasy color gloss - suoraväri, pinkki

Koska en halunnut tehdä mitään kovin radikaalia, me päädyttin tekemään muutamia pinkkejä raitoja. Ne saatiin aikaseksi alumiinifolion avustuksella. Hiuksiani värjäili Saara ja värjäyksessä oli mukana  myös Sini. :3


Meillä oli montakin hiusprojektia siinä samalla, kun siinä samassa värjättiin neljän tyypin hiuksia. Saara sai väriä elämään ruskean värinpoiston avulla. (Toi kuva ei oo lopullinen tulos ja hiuksissa on vielä folioita ja silleen.)


Jännittyneenä oottelemassa, että väri vaikuttaa. 


Värjäyksessä auttoi Sini ja takana tollanen ihme hörhö



Kun puolen tunnin vaikutusaika oli kulunut, oli aika huuhtoa väri pois päästä. Sitten vain hiuksia kuivailemaan ja katsomaan, että millaset tuli. Jännitti kyllä aika paljon :o Huomasin kuitenkin onnekseni, ettei jännitykselle ollut sen kummempaa tarvetta, koska tukasta tuli odotuksien mukainen. :3






Mitäs tykkäätte :3 ?


Heippa