30.7.2013

Kesän cooleimmat kukkapöksyt


paita H&M // housut Veromoda // hiuspinnit H&M // korvakorut Ur&Penn // tennarit Converse // käsikoru (lahja)

Saanko esitellä; maailman mukavimmat olohousut! Löysin nämä kukalliset ihanuudet Veromodan alennusmyynneistä jo kesäkuun puolella ja ihastuin oitis huomiota herättävään kukkakuosiin. Housujen kangas on aivan jumalaisen tuntuista iholla ja housut ovat sen verran kevyet, että eivät ole missään määrin tukalat kuumanakaan kesäpäivänä. Rakkautta.
Yhdistin huomiota herättävät housut neutraaliin mustaan t-paitaan. Halusin kuitenkin vielä jatkaa kukkateemaa housuja pidemmälle ja päädyin koristamaan kampaukseni kahdella kukkapinnillä. Pinnien väreistä (valkoinen ja vaaleanpunainen) lähti taasen ajatus kenkiin, jotka sopivat väriteemaan. Sitten messiin vaan kivat korvikset ja erikoinen käsikoru ja paketti on kasassa!

Samaan aikaan niin harmoninen asukokonaisuus, mutta toisaalta taas tekijöitä on paljon. Uskon, että tämän tyylinen asu jakaa paljon mielipiteitä ja tunsin kieltämättä muutamia katseita selässäni, kun kävelin tämä päällä Karjaan pienessä keskustassa. Mutta useinmiten jos se herättää mielipiteitä (niin hyvässä kuin pahassa) se on jollain tavalla onnistunut.

28.7.2013

Parantamisen varaa?

 En oo pitkään aikaan puhunut teille täällä blogin puolella pintaa syvemmistä jutuista joten ajattelin nyt olevan jo korkea aika. Mulla on paljonkin sanottavaa liittyen mm. toisten miellyttämiseen ja itsetuntoon, mutta useinmiten tällaiset asiat ovat paljon vaikeampia pukea sanoiksi, kuin vaikkapa lista viimeisten päivien ostoksista tai tutoriaali uusimmasta lempparimeikistä. Oon monen monta kertaa yrittänyt aloittaa tekstin mun omista mielipiteistä itsetunnon suhteen, mutta tekstistä on tullut yhtä puuroa.
Joitakin päiviä sitten multa kysyttiin Ask.fm -sivullani asiaa, joka pisti mut todella ajattelemaan. Kysymys kuuluu näin:


Tottakai mulle tuli mieleen se, että oisin syntynyt jossain ökyrikkaassa perheessä, tai että olisin sata kertaa kauniimpi, isäni olisi Johny Depp tai että olisin maailman kuulu teinitähti ja ympärilläni pörräisi monen monta söpöä poikaa. Ainahan voi haaveilla, mutta olisiko mun elämä sen mukavampaa, jos mä osaisin arvostaa vain kaikista kalleimpia ruokalajeja tai vaatemerkkejä? Jos saisin päivittäin miljoonia negatiivisia kommentteja mun tekemisistä (niiden lukuisten hyvien joukossa) ja huonoina hetkinä ne saattais masentaa mut? En voisi käydä rauhassa edes lähikaupassa ilman, että joku paparazzi ottaisi mun asusta kuvan ja kirjoittaisi siitä mollaavan artikkelin iltapäivälehteen? Onhan rikkaiden ihmisten tai julkkistenkin elämässä varmasti puolensa, ei sitä käydä kiistämään, mutta mä ainakin oon tällä hetkellä tyytyväinen mun elämään juuri sellaisena kun se on. 
Hyvä perus sääntö pahan päivän yllättäessä on se, että käy asiat realistisesti läpi: mitä tapahtui, miksi tapahtui ja mitä siitä seurasi? Olisiko mahdollista korjata asia, jos on, niin miten? Entä seurasiko jutusta jotain hyvääkin? Jos mikään ei lohduta, aina voi lohduttautua ajatuksella siitä, että asiat voisivat olla pahemminkin. 


Tiedättekö sen tunteen, kun on niitä päiviä jolloin pelkkä kynän tipahtaminen lattialla meinaa saada sut itkupuuskan valtaan? Jokaisella meistä pitäisi olla joskus oikeus olla vihainen, väsynyt tai surullinen. Aina ei tarvitse olla sosiaalisella päällä - meidän pitäisi antaa aikaa myös itsellemme ja tilaa omille ajatuksille. Vaikka toisen ongelmat tuntuvat paljon isommilta, kuin omasi, me näämme asiat loppujen lopuksi parhaiten omasta näkökulmasta ja toisille pienet asiat voivat tuntua toisista todella isoilta ja siinä ei ole mitään väärää. Kenenkään meistä ei myöskään tarvitse olla jatkuvasti muiden olkapäänä, vaan kaikilla on oikeus olla joskus pahalla päällä. Meidän pitäisi oppia kuuntelemaan itseään paremmin ja uskaltaa sanoa ei. Sinun ei tarvitse aina olla kaveriporukastasi tai perheestäsi se vahvin tukipilari, sillä meillä kaikilla on (jopa syvällä siellä kuoren sisällä) omat heikot kohtamme. 


Lopulta päädyin näihin vastauksiin:

1) Mun pitäis olla vielä varmempi itestäni ja omista päätöksistäni ja pitää niistä oikeasti kiinni. Miksi me koitamme sopeutua ulkonäöllisesti joukkoon, olemme hiljaa itselle tärkeistä asioista peläten muiden mielipiteitä tai olemme meitä huonosti kohtelevien ihmisten kaveri vain koska pelkäämme jäävämme yksin? Miksemme pukeudu juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ajattelematta paskan vertaa sopiiko rinnakkaisluokkalaisen teinipossen mielestä laventelinsininen vai preussinsininen valkoisiin farkkuihisi paremmin? Miksi me olemme hiljaa jotain tiettyä harrastelajia ivaavan keskustelun aikana, vaikka olemme itse ihan koukussa siihen? Miksi vietämme aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat kertoneet salaisuuksiamme eteenpäin ja eivät ole muuttuneet, vaikka asiasta on puhuttu moneen kertaan?

2) Mun pitäisi oppia olemaan ajoissa ja aloittamaan asiat ennen kun tulee kiire. Kuinka monta kertaa olemme suunnitelleet pari viikkoa ennen koetta, että luemme joka ilta neljä sivua ja sitten viimeisinä päivinä jää hyvin aikaa kerrata? Ja sitten hupskeikkaa onkin vika ilta ja valvomme yömyöhään pänttäämässä asioita päähän. Siinä välissä haetaan nopeasti keittiöstä yöpalaa ja tirautetaan itkut ekalle vastaan tulevalle perheenjäsenelle siitä, kuinka huono ihminen on ja ei osaa mitään. Aivan itse aiheutettua, kullat rakkaat. Vaikka kuinka inhottavalta se tuntuisikin. 

3) Pitäis tehdä asioita, jotka oikeesti tekee ittensä onnelliseks ja oppia sanomaan ei. Kun meitä kysytään kaverien leffailtaan, jossa on mukana kaksi seurustelevaa pariskuntaa, yksi pari joilla on selvästi jotain juttua, maailman vastenmielisin naapurin Pekka (ihan vain sinua varten) ja tiedät kaikkien muiden olevan onnellisesti toisissaan kiinni kuin iilimadot sinun tuijottaessa inhoten sipsejä mussuttavaa ja leffaa katsovaa Pekkaa, miksi et yksinkertaisesti kieltäydy? Etkö sen sijaan pirauttaisi toiselle kaverillesi, tai katsoisi omia suosikkejasi yhdessä valitun kaikille käyvän mitään sanomattoman vuokraleffan sijaan? Tai kenties voisit mennä ajoissa nukkumaan... Miksi me menemme porukan mukana vain, koska yksi mukana olevista tytöistä on paras kaverisi, sillä jos tekisit kerrankin juuri niin, miten sinusta tuntuu hyvältä, kaverisikin varmasti ymmärtää.

4) Vois yrittää huomioida kaikkia läheisiä useammin ja kertoo niille kuinka paljon välittää, kun ei ikinä voi tietää mitä huominen tuo tullessaa. Sen sijaan, että koko ajan kaivataan lisää, pitäisi olla kiitollinen asioista joita meillä on. Tietty kaikilla on omat huonot hetkensä, mutta loppujen lopuksi meillä on ne muutamat henkilöt, jotka ovat auttaneet meitä jaksamaan ja joilla on itelläkin rankkoja asioita takana. Miksemme muistuttaisi aamulla huoltajalle ennen töihin lähtöä, että olet rakas? Se saa varmasti molemmat hyvälle mielelle ja mielummin tekee asioita nyt, eikä niin että jälkeenpäin alkaa kaduttamaan.


Vaikka uskallan nykyisin olla paljon varmempi itsestäni ja tehdä paljon enemmän asioita juuri miten hyvältä tuntuu, on mullakin vielä pitkä tie edessä. Siitäkin huolimatta voin ylpeänä ilmoittaa, että osaan nykyään hullutella julkisillakin paikoilla kavereiden kanssa välittämättä ulkopuolisten katseista. Itsellekin jää paljon kivemmat muistot ja mielummin sitä katuu kiikkustuolissa asioita, joita on tehnyt, kuin harmittelee niitä lukuisia juttuja, jotka on jättänyt tekemättä!

26.7.2013

Uusi laukku kirpputorilta


 paita MicMac // shortsit BikBok // rannekorut Lindex & DIY // ballerinat (lahja) // laukku (kirpputori)


Fiilistelin ihanan aurinkoista kesäpäivää aika normaalilla asukokonaisuudella, josta sain hieman kiinnostavamman kattavalla valikoimalla käsikoruja. Paidan printtiteksti on asukokonaisuuden ehdottomasti huomiota herättävin osa ja se tuo muuten niin arkiseen perusasuun asennetta.
Vaikka tämä paita on nähty jo aiemminkin täällä blogin puolella, teille pitempiaikaisillekin lukijoille on jotain uutta; tuon ruskean ruseteilla koristellun laukun ostin pari viikkoa takaperin kirpputorilta hintanaan vaivaiset neljä euroa! Oon tykästynyt laukkuun hurjan paljon ja en ole viime päivinä oikein muita laukkuja käyttänytkään. Toi on vaan niin täydellisen kokoinen, että mahtuu just kaikki mitä normi shoppailu- ja hengailupäivinä tarvitsee. Se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä! ❤

23.7.2013

Lomailua laiskiaisen tapaan

Tiedättekö tekin niitä ihmisiä, jotka ovat suunnitelleet koko kesän ohjelman jo etukäteen ja he viettävät vallan mainion, toiminnantäyteisen loman jota muistellaan lämmöllä vielä talven harmaina iltoinakin? Mä en todellakaan kuulu siihen joukkoon. Koko heinäkuun oon löhöillyt milloin missäkin; sään salliessa ulkona puutarhassa, omassa sängyssä, sohvalla, olohuoneen syntisen pehmeällä matolla, lattialla ja taas kerran sohvalla. Tietenkin kesällä olisi loistava mahdollisuus vierailla upeissa kesäkaupungeissa, rannoilla tai elämyspuistoissa ja mua hävettää myötää etten ole vielä saanut itseäni edes Lintsille. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi, mutta mä olen yksinkertaisesti aivan liian laiska tekemään oma-aloitteisesti mitään. Ylpeänä voin ilmoittaa, että ihan pelkäksi makoiluksi touhuni ei ole mennyt, sillä olen lenkkeillyt ahkerasti jääkaapin ja sen hetkisen makoilupaikan väliä.


Hyviä todisteita mun saamattomuudesta ovat mm. mun likaiset hiukset joita en oo kerta kaikkiaan jaksanut pestä, ne lukuisat leffat jotka oon nähnyt viimeisten viikkojen aikana, yhä enemmän ja enemmän sotkeutuva huone (koska tavarat jotenkin ihmeellisesti jäävät siihen mihin mä ne ekana oon heittänyt), monet likaiset astiat mun huoneessa...
Ehkä eniten mun laiskuudesta kielii tietokoneen sivuhistoria, sillä netissä oon viettänyt aikaa luvattoman paljon.


Loistava esimerkki mun perus lomapäivästä viime aikoina on eilinen: aamupäivällä kipaisin vanhempien painostamana Suomen Rautatiemuseossa teettämässä itsestäni siluetin ja ajamassa aivan ihanalla puistojunalla ympäri muiden pikkulasten kanssa. Tämän hurjan puolen tunnin ponnistelun jälkeen suuntasin kotiin ja siinä se ilta menikin Pirates of the Caribbean -maratonin parissa. Yhdeksän tuntia ja 33 minuuttia laadukasta elokuvaa, täydellistä! Ainoana miinuksena se ekan kymmenen minuutin aikana mystisesti tyhjentynyt suklaalevy, jonka jälkeen jouduin tyytymään tavanomaisten leffaherkkujen sijasta hedelmiin ja kanasalaattiin.

En ole kuitenkaan aivan koko heinäkuuta sluibaillut, sillä tänään etsin epätoivoisesti tunti tolkulla Hyvinkään kauppakeskus Willasta itselleni ruskeita Reinoja. Pinkkejä löytyi kyllä, mutta tämän Tuhkimon jalkaan sopivia ruskeita tossuja ei näkynyt (eikä pahemmin kuulunutkaan, heh). Mitä sukupuolten välistä sortoa se on olevinaan, että pinkkejä tossuja löytyy pieniä kokoja ja vain kanoottimaisen isot jalat omistavat miehet saavat kunnian käyttää ruskeita? Entä jos joku ylisöpö  44-jalan omaava raavas mies joka pitää hevimusiikista, moottoripyöräurheilusta, nahkatakeista, salilla bodaamisesta ja kunnon makkarasta haluaisi pinkit Reinot?! Eipä löytyisi tällekään herrasmiehelle sopivan kokoisia popoja, sääli.
Netistä löytyisi tietty mahdottomasti erilaisia Reinoja koossa kuin koossa, mutta mulla ei oo aikaa odottaa nettikaupan yli kahden viikon toimitusaikaa. Meikä sai nimittäin eilen ajatuksen, kuinka ihanat nuo klassiset kengät olisivat riparilla ja nyt kehitin siitä ittelleni jonkinlaisen pakkomielteen, tyhmä minä.

Huomenna tämä vannoutunut Reino-metsästäjä matkaa naapuriin, Riihimäkeen ja katsastaa paikallisten markettien valikoimat, josko kokoa löytyisi.


Reino-asiasta päästäänkin ripariin, joka alkaa mulla jo ylihuomenna! Uskomatonta miten aika on mennyt näin nopeasti. Vasta hetki sitten mä mietin, mille riparille haluaisin ja nyt on mekko hankittu ja tuunattu, ostettu asusteita, suunniteltu juhlameikki ja puuhattu yhtä sun toista kodin edustuskelpoisuuden parantamiseksi. Riparin suhteen mun ajatukset ovat keskittyneet enemmän juhliin kuin itse leiriin, mikä on mulle aika normaalia. Sen vuoksi oonkin joutunut vastamaan kysyjien pettymykseksi kielteisesti niihin lukuisiin "jännittääkö jo?" tiedusteluihin. No kun ei vaan jännitä! :D 

Yleisesti kavereiden keskuudessa on pyörinyt seuraava monivalintakysymys: odotatko riparissa eniten kavereita, uskontoa vai rahaa? Vastauksia oon kuullut laidasta laitaan ja pakko sanoa, että mulla on eniten mielessä kaverit. Toivon että leirillä olisi kivoja ihmisiä, sillä seura tekee siitä mahtavan oli viikko sitten kuinka sateinen tai paikka kuinka ankea tahansa. Saa nähdä, mitä leiriviikko tuo tullessaan...
Olen leirini ajaksi ajastanut kolme eri postausta, joten teiltäkään ei lukeminen lopu kesken ;)

Nyt tämä laiskamato painelee (ylläri ylläri) jääkaapille ja jättää aktiiviset nuoret omaan arvoonsa.
Heippa ❤

18. Kuva tavaroista, joita käytän eniten päivän aikana


Kännykkä on mulla aina mukana minne menenkin. Eihän tolla kivikautisella luurilla esim. kauheen laadukkaita kuvia saa tai hyviä pelejä voi pelata, mutta nettiin pääsee mukavasti ja tietenkin tekstailtua tulee. Noistakin ominaisuukista huolimatta käytän puhelinta eniten kellona.
Kevin (=rakas kamerani ja uskollinen poikaystäväni) on mulla mukana erittäin usein minne ikinä meenkin ja sille tulee paljon käyttöä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin.
Hiusharja on mulle ihan pakollinen juttu, mikä on aina mukana. Oon suorastaan addiktoitunut tukan harjaamiseen ja jos en ole harjaamassa omia hiuksiani, kohteena on todennäköisesti joku ystävistäni.

Mitä tavaroita te käytätte eniten? :)

22.7.2013

17. Kuva kuluneen viikon aamupaloista


Aika kirjavalta näyttää, eikö? Löytyy leipää, hedelmäsalaattia, kahvia, pilttiä, kakkua, puuroa, pirtelöä, lounaan alkupalalautanen (silloin kun heräsin yli puolen päivän jälkeen suoraan päiväruoalle) ja niin edelleen...

Ei kai tässä voi muuta sanoa, kuin että ruoka on hyvää :3

21.7.2013

Ale-löytöjä

Oon suhtautunut hillitysti alennusmyynteihin, koska oon yrittänyt rajoittaa rahankäyttöä mun kesäkuisten shoppailujen jälkeen (pari sataa viikossa ei ole kauheen kannattava tahti shoppailla... ainakaan tällä budjetilla). Siitäkin huolimatta on tullut jonkin verran pikku juttuja kannettua kaupasta kotiin saakka. Annan itelleni ne kuitenkin anteeksi, koska iteppähän oon rahani rehellisellä työnteolla tienannut ja kaikki ostokseni ovat olleet erittäin edullisia.

mekko H&M - 5,00e (norm. 9,95e)

Löysin tämän mekon erittäin edullisesti ja sen kummempia miettimättä nappasin sen mukaani. Kotona mulle alkoi tulla sellanen tunne, että miksi mä sen oikein ostin ja missä mä tollasta käytän - mun silmissä se alko yhtäkkiä muistuttaa kovasti yöpaitaa! Onneksi keksin yhdistää tämän vaatekappaleen mun uuteen vyöhön, joka sopi tuon mekon kanssa yhteen kuin nenä päähän. Ei tainnut olla niin paha ostos sittenkään ;)

vyö Canny - 2,00e (norm. 12,95e)

Tämä jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä! Oon jo pitempään katellut monissakin eri kaupoissa tollasta lantion yläpuolelle tulevaa vyötä, jossa ois joko yksi tai kaksi solkea edessä ja silleen, että se ois edestä leveämpi kuin takaa. Muutaman potentiaalisen ehdokkaan olin jo löytänytkin, mutta sen verran hintavia olivat, että jäivät suosiolle kaupan hyllyille odottelemaan - ja hyvä niin! Tämä oli aivan huikea alelöytö ja vaikken olisi edes pitänyt vyöstä, olisin voinut hyvinkin ostaa sen pelkästään edullisen hinnan vuoksi. Onneksi ei tarvinnut, sillä rakastuin tän väriin oitis ja mun mielestä noi painokuviot vyössä ovat aivan upea yksityiskohta.

huulipunat Sokos Emotion - 1,50e /kpl (norm. 5,50e /kpl)

Varsinkin kesällä kun oon tykännyt käyttää aikas kevyttä ihomeikkiä, oon panostanut näyttävimpiin huulipuniin. En voinut kertakaikkiaan vastustaa näin edullisia pikku huulipunia ja mukaan tarttuivat pinkki, nude ja kirkkaan punainen. We Care Icon oli mulle ennestään tuntematon merkki, mutta luotin kuitenkin laatuun - Sokokselta kuitenkin ostin ja siellä myydään useinmiten korkealaatuista kamaa. Ja hyvä että luotin, sillä noi ovat toimineet tosi kivasti.

TRESemmé:
Heat Defence -lämpösuoja Sokos Emotion - 5,90e (norm. 8,90e)
Heat Defence -lämpösuoja ja Volume & Lift -muotovaahto K-Citymarket - yht. 5,00e
Four Seasons: Hair Powder Sokos Emotion - 3,90e (norm. 4,90e)

Olipa kerran pikku-Siru joka meni Sokos Emotioniin ja löysi sieltä tarjouksessa olevan lämpösuojasuihkeen kolme euroa halvemmalla, kuin normaalisti. Iloisena tästä löydöstä hän meni kassalle ja maksoi pakkauksen. Myöhemmin hän kuitenkin meni poikkeamaan vielä Cittarissa, josta samaisen pullon ja muotovaahdon sai yhteishintaan 5,00 euroa!!!! Jep, mahtavaa. :D No, nyt on ainakin paljon lämpösuojaa ja hyvä niin, sillä viimeistään koulujen alkaessa sille tulee käyttöä ja paljon. Muotovaahto tuli lähinnä kaupan päälle ja aion testata, miten se toimisi föönatessa ja saisiko sillä jonkinmoista tuuheutta aikaiseksi.
Hiuspuuterin ostin ihan kokeilumielessä, sillä olen parilta kaverilta kuullut ylistävää kommenttia kyseisestä pakkauksesta. Takakannen mukaan: Samettimainen viimeistely ja ilmavan raikas ryhti. Hillitsee hiuspohjan rasvaisuutta. Ravista kunnolla ja suihkuta reippaasti kuiviin hiuksiin. Nostele hiuksia ja muokkaa oman makusi mukaan. Saa nähdä, mitä tykkään tästä tuotteesta, voin vaikka jonkinmoista käyttökokemusta kerättyäni kertoa, mitä pidin.

 Body Collection: Blusher Set (sävy Dusty pink) K-Citymarket - 4,10e
Maybelline New York: Diamond Glow (sävy 02) K-Citymarket - 13,90e

Löysin tämän edullisen poskipunapaletin sattumalta ja ihastuin oitis. Mulla on ennestään vain pari poskipunaa ja pidin ihan tarpeellisena muutamaa värivaihtoehtoa lisää. Oon ihastunut erityisesti tohon ihan vaaleaan punaiseen, jolla saa aikaan kauniin kuulaan ihon. Toistaiseksi tälle rusketukselle taitaa kuitenkin olla käytössä tummemmat sävyt.
Maybellinen luomiväripakkaus on ihan rakkaus! Se oli kallis, joo, mutta oon vakaasti sitä mieltä, että se oli sen arvoista. Noi värit ovat ihan täydelliset ja hankin paletin mun rippijuhlameikkiä varten. ❤

Siinäpä oli valikoima ostoksia, mikä näistä iski teihin parhaiten? Entä oletteko te tehneet upeita ale-löytöjä?

20.7.2013

Facebook-sivut



Blogini viralliset Facebook-sivut ovat nyt täällä! Jatkossa voit seurata touhujani entistä tiiviimmin myös Facebookin kautta. Sivuilta löydät ns. "lisämateriaalia" eli luvassa kaikenlaisia ihme juttuja, mitkä eivät välttämättä tänne blogin puolelle päädykkään. Käykää siis tykkäämässä joko bannerin alta olevan linkin kautta, yllä olevaa kuvaa klikkaamalla tai painamalla tästä. Kiitos ja kumarrus! ❤

No perkele em'molisi halunnukkaa!!

 huivi Prisma(?) | paita kirpputori (Kiroileva Siili) | käsikorut Lindex & DIY |  
shortsit New Yorker | tennarit Converse

Oon huomannut, miten mä käytän nykyisin ihan perus t-paitoja erittäin harvoin, jos ollenkaan. Viime aikoina oon yrittänyt hyödyntää enemmän mun laajaa valikoimaa erilaisia t-paitoja ja ehkä mä pikkuhiljaa opin taas käyttämään niitä. Erityisen ihastunut oon kaikkiin ihan tavallisiin paitoihin, joihin on saatu asennetta erilaisilla printtiteksteillä. Kun kävelin pari viikkoa sitten kirpputorilla, ihastuin välittömästi tähän "No perkele em'molisi halunnukkaa!!" -tekstillä varustettuun Kiroileva Siili paitaan ja pakkohan se oli napata mukaan, vaikkei kyseisellä kirpparilla ollut edes mahdollisuutta sovittaa paitoja. Hyvinhän se näytti mahtuvan ja toi teksti on vallan mainio!

Yhdistin paidan New Yorkerista ostettuihin niittishortseihin, runsaisiin käsikoruihin, asennetta tuovaan huiviin ja Converseihin. Kesän aikana mun tyylissä on näkynyt paljon vastaavanlaisia huiveja eri väreissä, toi on jotenkin vaan niin nopea ja helppo tapa laittaa tukka ilman minkäänlaista lämpökäsittelyä ja mun silmissä näyttää ainakin tosi kivalta. Oon myös ihastunut runsaisiin käsikoruihin ja oon alkanut haalimaan omaa valikoimaani kasaan.

Mitä mieltä olette tällaisesta asusta ja vähän erilaisessa ympäristössä otetuista kuvista? ;)

19.7.2013

16. Kuva aiheesta "kesäilta"

15. Kuva päivän mukavimmasta jutusta

Mulle oli pienoinen järkytys, kun sain eilen tekstarin siitä, että haluaisinko tulla perjantaina aamupäivällä kuvaamaan ystäväni isosiskon hääkuvat. Kauniisti yritin kertoa, että en ole välttämättä maailman paras vaihtoehto näin tärkeän päivän ikuistamiseen, mutta siitäkin huolimatta mua toivottiin paikalle ja enhän mä muuta voinut kuin suostua!


Oli kyllä eka kerta kun kuvasin mitään tällaista ja koko juttu tuli ja meni erittäin nopeesti. Pakko myöntää, että oli kyllä mukava aamupäivä ja hääpari oli aivan upea.

18.7.2013

Kuvapommi Karjaalta


Reissuni kesti neljä päivää, lähdin sunnuntaina Hyvinkäältä ja palasin keskiviikkoaamuna. Tapasimme muutamia mun ja ystäväni Saaran kavereita, joihin oon tutustunut nimenomaan Saaran kautta. Sen lisäksi katsoimme leffaa, puhuimme kaikki kuulumiset läpi, otimme parit asukuvat (jotka tulevaisuudessa päätyvät blogiin), tappelimme siitä, mikä on hyvää musaa, meikkasimme, kävimme Tammisaaressa jäätelöllä ja nautimme kesästä! Oli upeaa, miten pääsimme ottamaan asukuvia ilta kymmenen jälkeen ja valoa riitti sopivasti, eikä tullut kylmäkään. Mä rakastan aurinkoa!

14. Kuva tylsimmästä asiasta päivän aikana

Ei ole epäilystäkään, mikä oli mun mielestä kaikkein tylsintä, ärsyttävintä ja ikävintä keskiviikkona. Oli tietty tylsää lähteä Karjaalta kotiin, kun olisin mielelläni viettänyt vielä pari päivää hyvässä seurassa, mutta eniten turhautumista mulle aiheutti iänikuinen VR.  Yllätys yllätys junamatkustaminen ei taaskaan sujunut ongelmitta. Menomatkalle olin ostanut 14,16 euroa maksavan lipun, joka oikeuttaa mulle ihanan leveän ja mukavan paikan siistissä, hyvin ilmastoidussa Intercity 2 -junassa. Toinen vaihtoehto Karjaalle mennessä olisi ollut kuuden euron Y-juna, joka on puolisen tuntia hitaampi, erittäin vanha ja useinmiten virtsan hajuinen; monin puolin siis huonompi vaihtoehto.

Kaikki meni hyvin lähijunassa Hyvinkäältä Pasilaan, jossa kuvittelin vaihtavani siistiin ja mukavaan IC2-junaan, josta olin tosiaan pulittanut reilut kahdeksan euroa enemmän, kuin vaihtoehtoisesta epäsiististä ja hitaammasta matkasta. Mulla oli vieläpä päässä ihana mielikuva itsestäni juomassa leveillä penkeillä aamukahvia lukien samalla uusinta Cosmopolitania. Mutta voi kuulkaas, eipä tullut niin Cosmoa, kahvia, kuin junaakaan.


Pasilassa mä nimittäin jouduin IC2:n korvaavaan Y-junaan joka haisi tältä nimenomaiselta virtsalta ja oli muutenkin erittäin epäsiisti. Noin puolen tunnin matkustamisen jälkeen juna pysähtyi Kirkkonummelle, jossa porukka ohjattiin kolmeen täyteen ahdattuun bussiin, jotka ajoivat sitten loppumatkan Karjaalle. Tuloaika myöhästyi lähes puoli tuntia. Ärsyttävää on se, että maksoin reilut kahdeksan euroa ylimääräistä mennäkseni nopealla ja mukavalla junalla ja vaikka maksoin kalliin hinnan, sain junamatkan, jonka arvo on oikeasti 5,90 euroa. Huonon kaluston lisäksi myöhästyminenkin oli ikävä yllätys. Näistä huolimatta ikävintä oli, että minkään junan lipuntarkastaja ei ilmoittanut erikoisjärjestelyistä tai lippuja ostaessa korvaavasta kalustosta ei kerrottu.

Positiivista tässä on se, että juna oli vain sen puolisen tuntia myöhässä. Nimittäin parisen vuotta sitten talvella satuin matkustamaan Rukalle laskettelemaan ja Ouluun matkaava juna oli SEITSEMÄN tuntia myöhässä. Jep, puoli päivää saatiin sitäkin junaa odotella... Että sellainen avautuminen tällä kertaa ;D

13. Kuva arkisesta asiasta

Mikä olisi arkisempi asia, kuin nukkuminen? Niimpä. Sen vuoksi päätin julkaista teille kolme erittäin hehkeää otosta, jotka minun untani stalkannut ystäväni on ystävällisesti napsinut. Keskimmäisestä kuvasta vielä sen verran, että kyseessä on mun aamun eka kerta, kun avasin silmät ja ilmekin on sen mukainen ;) Huvittavinta koko nukkumisessa on, kun aina heti eka asia mikä mulla on herättyäni mielessä on se, että milloin pääsen uudestaan nukkumaan.


Onko meillä siellä lukijoiden joukossa muita unikekoja, jotka joutuvat pitkäunisuutensa vuoksi vastaavanlaisten paparazzien armoille? ;)

12. Kuva päivän kauneimmasta/komeimmasta jutusta

En tiedä oonko jotenkin puolueellinen, kun kyseessä on mun oma rakas joka on kyllä älyttömän komea mies ;) Kyllä sieltä Karjaalta muuta muukin komea poika löytyi, mutta niitä en ennättänyt teidän harmiksenne salakuvailemaan. Ehkä ensi kerralla sitten...

17.7.2013

11. Kuvat koko päivän ruoista

Ensinnäkin haluan pahoitella näiden muutamien kuvahaaste-postausten viivästymistä - varoittelin etukäteen tulevasta Karjaan reissusta ja niinhän siinä kävi, että siinä touhutessa ei ollut mahiksia postailla. Huomenna aion kiriä näiden muutamien ohivilahtaneiden päivien haastepostaukset ja sen lisäksi oon suunnitellut kirjoittavani teille pariinkin otteeseen mun pienestä kesäreissustani. Paljon on siis luvassa! :)


16.7.2013

Meikkiarvostelu: Irtopuuteri

Kesäkuussa kaipasin kipeästi uutta puuteria ja päätin kokeilla jotain aivan uutta. Oon kuullut monilta kavereiltani positiivisia kommentteja irtopuuterin suhteen ja päädyin hankkimaan samanlaisen. Mokilta ei selvitty, sillä ostinkin vahingossa L'oréalia Lumenen sijasta, mutta loppupeleissä oon ollut tähän ihan tyytyväinen ja mitään kovin suurta vahinkoa ei siis päässyt sattumaan.

Ensiksi mua hirvitti pakkauksen hinta. Puuteri on kuitenkin yksi mun jokapäiväisen meikin peruspilareista ja sitä menee paljon. Normaalin puuterin mä kulutan parissa kuukaudessa ja maksan siitä yleensä sen kymmenisen euroa, mieluusti vähemmänkin, jos vain mahdollista. Jotenkin mä olen vaan niin pihi tällaisissa arkipäiväisissä perusasioissa. Ripsarit, puuterit ja ihonpuhdistustuotteet, joita kuluu kaikkein eniten, pitäisi saada mahdollisimman halvalla, laadusta vähät välittämättä. Sitten mä luin eräästä ihanasta blogista sen ja tajusin: miksi ihmeessä me satsaamme bilemekkoon 60 euroa rahaa, kun käytämme sitä ehkä pari kolme kertaa ja emme ole valmiita maksamaan meidän ihomme hyvinvoinnin ja jokapäiväiseen ulkonäkömme puolesta? Eikö ole tärkeintä, että käytämme laadukkaita tuotteita, jotka eivät tuo tullessaan valtavaa näppylä-armeijaa?
Juuri se jokapäiväinen hehku menee mun mielestä parin illan edelle ja mielummin ostan vaikka kahdenkympin mekon ja käytän jäljelle jäävät rahat päivittäisen kauneuden ja hyvinvoinnin eteen. Ja sitäpaitsi; kun näytät hyvältä, tunnet itsesi itsevarmemmaksi, iloisemmaksi ja hymyiletkin enemmän! Kaikista parasta on se, että voit tuntea itsesi kauniiksi päivittäin.

Mun saarnan pointtina oli siis se, että nainen: panosta niihin tuotteisiin, mitä käytät eniten, sillä juuri niillä on eniten vaikutusta sun ulkonäköön ja niin sisäiseen, kuin ulkoiseen hyvinvointiin! Tämä ajatus takaraivossa soiden siis ostin mun normaalihintaista puuteria yli puolet kalliimman tuotteen:

L'oréal Paris: Mineraali-irtopuuteri


ostohinta: 22 euroa


+ RIITTOISA PAKKAUS: Kuten jo aiemmin mainitsin, mulla tuppaa kulumaan perus puuterit aika nopeaa vauhtia ja perinteinen malli on mulla käytössä n. kaksi kuukautta. Tämä irtopuuteri on ollut mulla ahkerassa käytössä jo reilun kuukauden, eikä pakkauksen läpinäkyvästä osasta, missä aine on, näy kulumaa juuri ollenkaan. Irtopuuteria päivittäin käyttävä ystäväni kertoi ostaneensa omansa ennen joulua ja kyseinen puuteri on yhä vaan käytössä. Näin ollen voin todeta pakkauksen erittäin riittoisaksi ja parikymppiä on pieni hinta yli puolen vuoden puutereista.

KEVYT,  MUTTA PEITTÄVÄ: Pitää paikkansa. Puuteri ei tee kasvoista sen näköisiä, että sulla olisi sataa ainetta päällekkäin, vaan lopputulos on raikas ja niin luonnollinen, kun puuterilla voi saada. Iho ei tunnu pakkeloidulta ja se saa hengittää. Tästä huolimatta puuteri peittää erittäin hyvin ihon pieniä virheitä ja yhdistettynä peiteaineeseen lopputulos on erittäin kaunis.

+ SOPII ERITYISESTI RASVOITTUVALLE JA HERKÄLLE IHOLLE: Tästä mulla ei paljoa ole sanottavaa, sillä en ole omasta ihotyypistäni laisinkaan varma (vaikka omilla ihontuntemustaidoillani arvioisin ihoni sekaihoksi). Näin kuitenkin olen lukenut ja kokemukseni keveästä ja hengittävästä lopputuloksesta puoltaa ajatusta rasvoittuvasta ihosta; kun rasvainen iho saa hengittää, epäpuhtauksia syntyy vähemmän.

+ EI TUKI IHOHUOKOSIA: Tämä on mielestäni tärkeä asia meikeissä yleensäkin. Ihohuokosten tulee saada hengittää, ettei meikki aiheuta tukoksien myötä finni-armeijan hyökkäystä. Mun finnitaso on ainakin pysynyt käytön aikana normaalina, ja lopputulos tuntuu kasvoillakin raikkaan keveältä, joten uskon väitteen pitävän paikkansa.

- SIVELLIN ON KARHEA IHOLLE: Totta. Puuteria mukana kuljettaessa oon käyttänyt sen omaa harjaa, mutta muuten olen korvannut siveltimen miellyttävän pehmeällä, Coastal Scentsin puuterisiveltimellä. Karheus johtunee runsaasta määrästä karvaksia, jotka on pakattu tiiviisti yhteen. Suosittelen siis käyttämään jotakin toista, pehmeämpää sivellintä.

- KASAANTUU HELPOSTI YHTEEN KOHTAAN: Mulla oli aluksi tämän kanssa paljon ongelmia, että sain sen levitettyä tasaiseksi iholle. Lopulta keksin kuitenkin ongelmaan ratkaisun. Koko juttu johtui nimittäin pohjalla olevasta kosteusvoiteesta tai joissain tapauksissa meikkivoiteesta. Alla olevien tuotteiden pitäisi antaa kuivua aivan kuiviksi asti, ennen kuin lisäät puuterin, sillä muuten puuteri pakkaa meikkivoiteen mukanaan pieniksi kasoiksi kasvoihin. Eli siis vaikkapa kulmien laitto meikkivoiteen ja puuterin välissä, että ehtii kuivua.

- EI KESTÄ VETTÄ: Ja eihän pakkauksessa olla muuta väitettykään. Vedessä valui kyllä pitkin poskia pois, mikä on tietysti harmillista. Pieniä roiskeita kestää kyllä, mutta esimerkiksi uimalaan tai rannalle en laittaisi tätä tuotetta, tai sitten lisäilisin sitä aina uimiskertojen jälkeen.




Yhteenvetona tuotteesta: Sopii hyvin päivittäiseen käyttöön, toimii hyvin peiteaineen kera, oma sivellin on hyvä olla mukana ja jos käytät yhdessä meikkivoiteen kanssa, anna meikkivoiteen kuivua ensin kokonaan. Itse oon tykännyt tästä irtopuuterista tosi paljon ja tämä on kyllä hyvä perustuote. Hinta on kallis, mutta riittoisuutensa vuoksi se maksaa itsensä takaisin.

Onko teillä kokemuksia irtopuutereista? :)

14.7.2013

Frisbeegolfmestari Siru

Ette voi uskoa, missä mä eilen olin! Mut lähestulkoon pakotettiin mukaan frisbeegolffaamaan Hyvinkään DiscGolfPark -radalle ja voitte vaan kuvitella mitä siitä seurasi. Minä, jonka käden ja silmän yhteistyö ei pelaa sitten ollenkaan, sain rämpiä metrikaupalla metsässä etsimässä mun frisbeetä, joka ei todellakaan pysynyt heittoväylällä. Hyvä puoli mun surkeissa heitoissa oli se, että ainakaan frisbeetä ei tarvinnut hakea kaukaa, sillä pisin heitto taisi yltää maksimissaan viidentoista metrin päähän.



 
Onneksi mä osaan nauraa itselleni ja pahimmalta masennukselta vältyttiin. Itseni sijasta mä kuitenkin säälin enemmän mun kaveriporukkaa, joista kaksi harrastaa lajia jo valmiiksi, kolmas oli lähes ensikertalainen mutta selvästi luonnonlahjakkuus ja neljäs, joka lopetti pisteiden laskemisen kahden ensimmäisen väylän jälkeen ollessaan likimain yhtä epätoivoinen kun minä. Pojat, jotka suoriutuivat väylistä noin neljällä heitolla, saivat odotella meitä toivottomia tapauksia, kun yritimme parhaamme mukaan pysyä perässä. Ei ollut selvästikään meidän kaltaisille neideille suunnattu laji. ;)


Onneksi myös näille meidän porukan "ammattilaisillekin" sattuu ja tapahtuu. Nimittäin - kuten yllä olevasta kuvasta näkee - viimeisen väylän avausheitto ei ollut aivan onnistuneimmasta päästä. Kohtuullisen korkea heitto ja juuri sopivasti sattui jäämään männynlatvaan se frisbee. Oli siinä ihmettelemistä, että millä todennäköisyydellä, mutta kyllä sekin sieltä lopuksi saatiin, vaikka sitä ennen pojat saivat heitellä sitä alas aimo annoksella kiviä ja keppejä. Että sellainen reissu :D


Ja ai että miten mä yhtäkkiä tajusin, että mun loma on kohta lopussa. Okei okei, neljä viikkoa vielä, mutta ripari häämöttää jo nurkan takana ja se varastaa yli kaks viikkoa mun lomasta, sillä mitä todennäköisimmin äiti lukitsee mut leirin jälkeen neljän seinän sisälle mm. moppaamaan kattoa, pyyhkimään kylpyhuoneen kaakeleita hammasharjalla ja kaikkea muuta yhtä välttämätöntä. Konfirmaation jälkeen mulla onkin sitten vika loma viikko, jolloin aion oikeasti ottaa kaiken irti! Sillon ois tiedossa ainakin yksi päivä Lintsillä, toivon mukaan toinen päivä shoppailemassa ihan tosissaan ja loppu on vielä auki. Sen tiiän, että aion tehdä viikosta mun kesäloman parhaan ja unohtumattomimman viikon. Onneksi pääsee sitten taas kouluun nukkumaan... ;)

Huomenna lähden aamutuimaan junalla Karjaalle moikkaamaan kavereita pariksi päiväksi ja katotaan saanko sieltä aikaiseksi jonkin sortin postausta - eiköhän se hoidu!

13.7.2013

10. Kuva suosikkielokuvasta

Mä en ole missään nimessä sellaista fanittaja-tyyppiä. Tykkään monista bändeistä, elokuvista ja kirjasarjoista, mutta mistään ei ole suosikkia ylitse muiden. Sen vuoksi en osaa suoraan sanoa lempileffaa ja tarvitsin hiukan mietintäaikaa. Koska pohdinnan tuloksenakaan ei tullut mitään yksittäistä leffaa, kokosin tähän pikku kollaasin neljästä erittäin hyvästä elokuvasta, joista saa ehkä hiukan kuvaa siitä, millaisista elokuvista pidän.


Nämä kaikki neljä leffaa ovat ihan erilaisia, mutta kun alkaa pohtimaan tarkemmin, yhtäläisyyksiäkin löytyy. Ympäristö on vanhahtavaa, mutta silti mukana on jotakin uutta. Mukana on taistelua ja kuolemaa, mutta silti myös huumoria sopivassa suhteessa. Lisäksi jaksaisin katsoa minkä vaan näistä yhä uudestaan ja uudestaan.

9. Kuva lempitavarasta omassa huoneessa

En tiedä oonko ihan tyhmä, kun arvostan mun kaikista tavaroista eniten läppäriä, mutta onhan se nyt seurana mulle monet muuten niin kuolettavan tylsät päivät, mun kontakti ihmisiin kun mulla ei oo muuta elämää, tai jos ei ihmisiin, voin ainakin pelata jotain aivan turhaa ja tylsää peliä unohtaen samalla ajan kulun. Musiikin kuuntelu on myös aivan parasta ja mitä se olisikaan ilman Youtuben kattavaa musiikkivalikoimaa! Eikä tästä blogistakaan tulisi mitään ilman mun ikiomaa HP:tä. Läppärin voima on mahtavin.


Ja pahoittelut postauksen viivästymisestä puolen yön toiselle puolelle - leffailta venyi hiukan ja kerronkin aiheesta lisää tulevaisuudessa... :)