29.9.2014

Helpotuksen huokaus





Kuten mä teitä jo alun alkaenkin varoittelin, näille Kreetan asukuville ei tule loppua sitten millään! Toisaalta ihan hyvä että näitä kuvia on varastossa, sillä viime aikoina mun elämä on koostunut lähinnä koulukirjojen intensiivisestä tapittamisesta ja pitkän matematiikan taidoilla oon saanut laskettua kuvamateriaalin kokonaismääräksi nollan. Sääli sinänsä, mutta toisaalta ketä kiinnostaisi nähdä kuvia valtavasta kirjapinosta tai niistä harmaista verkkareista, jotka olivat mulla päällä koko koeviikon? Niimpä niin.

Mut hei, mä oon selvinnyt! Eka koeviikko on mun osalta nyt ohi, en tiedä ollenkaan millaisella menestyksellä, mutta hengissä oon siitä huolimatta. Ihana tunne! Nyt kun alan varmaan pukeutumaan pikkuhiljaa ihan oikeisiin vaatteisiin rytkyjen sijasta, tuutte varmaan saamaan pikkuhiljaa ihan realiaikaisia asukuvia. Huomenna mulla on muuten vapaapäivä, joten jos sulla on jotain erityisiä postaustoiveita, mulla ois loistavaa aikaa tehdä teitä varten jotain spessua.

25.9.2014

Valtakuntani


Se on lopultakin täällä, nimittäin paljon kaivattu huonepostaus! Muistanette varmaan, kun loppukesästä kerroin blogin puolella ikiomasta pientä pintaremonttia -projektistani ja nyt reilun kuukauden jälkeen onkin jo korkea aika esitellä aikaansaannoksiani.

Samalla kun pääsette kuvien kimppuun, kerron pari faktaa huoneestani.


1) Ensinnäkin: musta olisi tosi hauskaa ja coolia kirjoittaa tänne, kuinka löysin aivan ihanan maton sieltä, koristetyynyjä täältä, design-lampun täältä ja hehkuttaa suurta rakkauttani valkoista kohtaan, mutta jos kirjoittaisin, valehtelisin. Mun uutta huonetta varten ei ostettu muuta, kuin pari hassua ruuvia sängyn uudelleenkokoamiseen ja riippuvedin kirjoituspöydän laatikkoon (joka muuten yhä lojuu tossa pöydällä odottamassa asentajaansa). Mun huoneella ei ole minkäänlaista väriteemaa, vaan huonekalut ovat tulleet sieltä täältä vuosien varrella. Ne ovat nähneet elämää. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa kuvassa näkyvä arkku, joka on yli satavuotias, joka on tosiaankin kierrellyt maailmaa.


2) Kuvassa näkyviä koreja mulla on ihan joka paikassa. Kaappien päällä, kirjahyllyn alla, vaatekaapin sisällä... Ihan hirmu käteviä kadottamaan pikkuesineet näkyvistä, mutta kuitenkin niin, että kaikki tarpeellinen on koska tahansa käsien ulottuvilla. Korit on ostettu muistaakseni Anttilasta.



3)
Tämä ikivanha nojatuoli on suosikkini! Se painii iältään varmaankin samoissa sarjoissa aiemmin mainitun arkun kanssa. Tuoli jäi huoneeseen veljen jäljiltä ja itseasiassa hän on viemässä sen omaan luukkuunsa, mutta sopiihan yrittää! Tossa on nimittäin niiiiiiin hyvä loikoilla miten päin tahansa, että se tekee melkeinpä jo opiskelustakin mukavaa. Aluksi inhosin tuolia yli kaiken, mutta nyt aion pitää siitä kiinni kynsin ja hampain.

 
4) Alunperin huoneessa olevat kirjahyllyt ovat olleet vierekkäin seinää vasten, mutta mäpä keksinkin aivan loistavan ratkaisun ja käänsin toisen hyllyn ympäri. Tavallaan tilanjakaksi, mutta pääpointtina oli telkkari. Hylly oli just sopivan kokoinen niin, etten tarvinnut TV-tasoa erikseen ja nyt telkkari vie minimalistisesti tilaa.



5) Toisessa kirjahyllyssä on ns. säilytystavaraa ja tähän hyllyyn olenkin kasannut kaikkea tarpeellista ihan päivittäiseen käyttöön. Hyllystä löytyy radio, jota kuuntelen päivittäin (ah kuinka vanhanaikaista), Sinkkuelämää -boksi joka sekin pääsee käyttöön miltei päivittäin, PS2 -pelejä, koulukirjoja ja säilytyslaatikoita. Noi maailman söpöimmät raitalaatikot on Spirit Storesta saatuja kenkälaatikoita, jotka ovat päässeet kyllä parhaaseen mahdolliseen uusiokäyttöön.



6)
Kirjahyllyn päässä on parit koukut (ihan itse asensin) laukuille ja repuille. Ei välttämättä sisustuselementtinä kaikkein kaunein ratkaisu, mutta käytännöllinen! Miten mä jaksaisin monta kertaa päivässä kaivaa jostakin käden ulottuvuutta kauempaa laukkua uuteen tarkoitukseen, kun tästä nään lempparini yhdellä silmäyksellä?


7) Telkkarista oikealla mulla on vielä pieni meikkinurkkaus, johon kuuluu siis meikkipöytä, peili ja tuoli. Jotenkin taitavasti oon onnistunut ohittamaan kohdan kuvauskierroksellani ja keskittynyt näemmä pöydällä lojuneeseen korurasiaan ja purkkeihin? True bloggaaja vauhdissa jälleen, aplodien paikka.


8) Kirjoituspöydän siirsin ikkunanpuoleiselle seinälle. Siinä luonnonvaloa tulee kivasti ja työskentely on mielekkäämpää. Yleensä pyrin pitämään pöydän siistinä, mutta jotenkin tavarat löytävät tiensä pöydälle nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa ja sillä vallitsee pienoinen kaaos. Mutta silti, mä rakastan mun työpöytää, siinä voi istahtaa hyvään asentoon ja tehdä läksyt. Tai sitten katsoa vaikkapa perehtyä erittäin sivistävään Pihlajakadun elämään. Sitä voi kukin tahollaan miettiä, kumpi nappaa enemmän.


9) Sängyllä tulee myös ylläri ylläri vietettyä aikaa ja siitä näkee kivasti myös telkkarillekin. Sängyn päästä löytyy kuitenkin vielä nojatuoli, jonka saa avattua kädenkäänteessä vierasvuoteeksi. Kätevä ja nopea ratkaisu.

Että semmoinen luukku... Mikä on tuomio?

20.9.2014

Ählämsähläm

hame H&M // laukku Pieces // toppi Seppälä // korkkarit Anttila

Mulla on ollut viimepäivinä ongelmia nettiin pääsyn kanssa ja esimerkiksi tuon edellisen postauksen julkaisin pikaisesti koulun koneella, enkä viitsinyt sen takia jäädä runoilemaan siihen mitään ylimääräistä.  En tiedä koska saan taas kotikoneen pelaamaan kunnolla, mutta sitten kun homma taas toimii, mulla on paljon kaikkea kivaa matskua varastossa teitä varten!

Ensi viikolla mulla on lukion ensimmäinen koeviikko ja ei vitsit oon haaveillut jo monta kertaa, jospa olisinkin sittenkin ryhtynyt parturi-kampaajaksi. Olis elämä niin paljon helpompaa! Noh, nyt pitää vaan lukea parhaansa mukaan ja ens jaksossa opiskella sit vielä ahkerammin. Pieni paniikki meinaa kyllä iskeä kun katsoo noita pöydällä lojuvia kirja- ja monistepinoja.. Ääks.

Tää stressinpoikanen heijastuu musta ihan oikeesti kilsojen päähän. Oon yrittänyt lievittää sitä ostamalla kilon irtokarkkia (hei oikeesti, miten kilo voi kadota noin nopeesti?? pakko käydä täydentämässä varastoja vielä viikonlopun aikana), kuuntelemalla radiota ja bailaamalla ja laulamalla villisti, syömällä vähän lisää, kiukuttelemalla vuorotellen jokaiselle vastaantulevalle mutta hei, vielä paras on sanomatta; jäin vessaan jumiin. Siis oikeesti, lauleskelin tapani mukaan tunteella jotakin itkuballadia (nuotin vieressä on reilusti tilaa jokaiselle) kävellessäni vessaan, vetäisin kahvan kiinni ja hups, se olikin mun kädessä. Siihen samaan syssyyn onnistuin lyömään kyynärpääni ikävästi lavuaariin ja eihän se kahva enää toiminut, kun tungin sen takaisin paikalleen. Siellä mä sit epätoivoisesti huusin kuin hyeena ja lopulta iskä tuli onneksi työkalupakin kanssa pelastamaan mut. Tällainen koheltaminen vaatii oikeesti jo taitoa, en mä nyt siis ilmeisesti ihan turha kaveri oo.

Jos jollakin olis sellanen kaukosäädin, millä vois panna elämän paussille hetkeks, voisin mielelläni lainata sitä ja nukkua hieman.

18.9.2014

Going to Dinner



hame Veromoda // toppi New Yorker // kengät Anttila



16.9.2014

85

paita Bershka // hame kirppis // korkkarit Spirit Store


Viikonloppuna vietimme vaarin kahdeksankymmentäviisi-vuotis synttäreitä hyvän ruoan ja sukulaisten parissa. Pakko sanoa, että mummu tekee parempaa ruokaa kuin kukaan muu ja jälleen kerran tuli syötyä itsensä kipeäksi saakka, kuten aina, vaikka joka kerta yritän ottaa ruokaa periaatteella "kaikkea vähän". Mutta sekään ei näemmä toimi, kun lajeja on niin hirmuinen määrä että pikkuiset maistiaisetkin riittävät täyttämään mahan ja enemmänkin!

14.9.2014

Café Frappé & Nachovati

Vietimme viikonloppuna pitkästä aikaa tyttöjeniltaa ja niiltä tiimoilta mulla ois teille tällä kertaa yksi tarjoiluvinkki jaettavaksi. Itse ainakin olen sellainen, että kun toimin emäntänä, mulla tuppaa usein olemaan menussa samat bravuurit kerta toisensa jälkeen ja harvemmin tulee kokeiltua mitään uutta. Tällä kertaa päätettiin kokata yhdessä koko porukalla ja saatiin pienellä vaivalla niin hyvät herkut aikaiseksi, että päätin ehdottomasti jakaa reseptit täällä teidän kanssa!



Suussasulava Café Frappé

kahvia
maitoa 
kermavaahtoa
minttujäätelöä
kinuskikastiketta 
jäämurskaa 

Herkullisen Frapén loihdit itsellesi ja ystävillesi kädenkäänteessä! Annoksen kokoaminen aloitetaan valuttamalla kinuskikastiketta tarjoiluastian reunoille. Täydellisten kierteiden tekeminen vaatii harjoittelua, mutta ihan hyvin mekin ensikertalaisiksi onnistuttiin. Seuraavaksi laseihin laitetaan palat minttujäätelöä ja reilusti jäämurskaa. Lisää kahvia ja maitoa suhteessa 2:1. Koko komeuden päälle kasataan sitten kermavaahtoa, kinuskia ja mahdollisesti vielä jotain muutakin koristusta oman maun mukaan.


Nachovati

nachoja
kanaa/jauhelihaa/tonnikalaa
juustoraastetta
taco-kastiketta (medium)
ranskankermaa

Nachovadin valmistaminen on yhtä yksinkertaista, miltä valmis lopputulos näyttääkin. Onneksi maku on huomattavasti ulkoasua parempi! :D Lapataan siis kaikki sekaisin; ensiksi nachot, sitten valmiiksi paistetut kanat (tai mahdollisesti muut lihat/kalat oman maun mukaan), päälle vielä juustoraastetta ja kastiketta. Vadille voisi vielä lisätä sipulia ja oliiveja, mutta multa ne tippu kyydistä ostoksilla ollessani. Koko komeutta paistetaan uunissa 200 asteessa noin kymmenen minuutin ajan ja sen jälkeen ruoka on valmis tarjoiltavaksi yhdessä ranskankerman kanssa. Yhdestä pellistä riittää syömistä ainakin neljälle.


Ihania herkutteluhetkiä sulle! ♥

12.9.2014

#Kutsumua oikealla nimellä !


Suurin osa teistä on varmaankin jo törmännyt mediassa levinneeseen #kutsumua -kampanjaan, mutta väitän, että vielä useampi, jokainen, on joskus törmännyt kiusaamiseen. Monesti kiusaaminen mielletään pelkäksi fyysiseksi väkivallaksi, joka tapahtuu esimerkiksi ala-asteen käytävillä, mutta todellisuudessa kiusaamista on kaikkialla. Kiusaaminen ei jää ala-asteeseen, eikä valitettavasti edes peruskouluun tai lukioon, vaan se voi pahimmillaan jatkua koko elämän läpi. Ehkä ajat ja kuviot muuttuvat, mutta sen voin vakuuttaa, kusipäitä löytyy kyllä ihan joka vuosimallia.
Näin bloggaajana haluan ottaa myös esille nettikiusaamisen. Koska bloggaaja kertoo elämästään ja jakaa kuviaan netistä, se tarkoittaa automaattisesti, että kenellä vaan on lupa tulla arvostelemaan ja haukkumaan häntä, ja ehkä pahimmassa tapauksessa myös hänen läheisiään. Anonyyminä on helppo luoda ilkeitä keskusteluita foorumeille tai tulla kommentoimaan säännöllisesti joka postaukseen, kuinka bloggaajan pitäisi tappaa itsensä. Omalta osaltaan kiusaajien säälittävästä raukkamaisuudesta kertoo nimimerkin takana piilekseminen. Paljon enemmän pokkaa vaatii tulla sanomaan mielipiteensä omalla identiteetillä ihan face to face. Itse en ole onneksi joutunut kärsimään paljon blogini takia, mutta jokainen ilkeä kommentti on yksi liikaa!

Mua on seurannut läpi elämän kommentit ärrävikaisuudestani. Vuosisadan parasta läppää tuntuu olevan se, kun mua pyydetään sanomaan tyyliin "ärrän kierrän ympäri korren", "raparperi lirua reilu litra" tai joitakin vastaavia, lähes yhtä hauskoja ja nokkelia letkautuksia. Vaikka osa kommenteista on tarkoitettu pelkkänä läppänä, kun niitä kuulee tarpeeksi paljon, ne eivät tunnu enää läpältä ja niihin alkaa uskoa itsekin. Puhumattakaan niistä suorina haukkuina tulleista kommenteista, kuten mieleeni elävästi piirtynyt "saatanan ärrävikainen paska".
En tuu unohtamaan koskaan.
Eikö ihmisiä pitäisi arvostella niiden sisimmän, eikä ulkoisten ominaisuuksien perusteella? Tekeekö se musta muita huonomman, että mulla on hankaluuksia yhden ääneen lausumisessa? Ja kuka älykääpiö on edes keksinyt nimittää sitä ärräviaksi? Tekeekö se musta jotenkin viallisen, että lausun jonkun kirjaimen persoonallisemmin kuin muut? Jep, ihan järkyttävän viallinen ja toivoton tapaus, suoraan kuoppaan vaan.

Älkää enää olko hiljaisia hyväksyjiä, vaan lisätkää omat kuvanne instagramiin hashtagilla #kutsumua ja kertokaa vaikka kuvatekstissä tarinanne. Muistakaa, että paskanpuhujista huolimatta me kaikki ollaan hyviä just sellasina, kun ollaan. ♥

ps. tää taitaa olla yks vaikeimmista postauksista, mitä oon koskaan kirjoittanut.

10.9.2014

On Wednesdays we wear pink!


Mä rakastan pinkkiä. Vaikka se kuinka hälyttävästi ah-niin-teinipissikseltä kuulostaakin! Siis oikeesti, kuka sitä voisi muka vastustaa?
Jos saisin valita kaikista väreistä yhden, pinkki olisi ainoa, johon en kyllästyisi. Kelatkaa nyt; pinkit huulipunat, pinkit korkokengät, pinkit hattarat, pinkit peitot, pinkit autot, pinkit pilvet... Paljon siistimpää, kuin jos koko maailma olisi vaikkapa keltainen. Se alkaisi jo etoa, tai sitten mustavalkoharmaa olisi vaan niin tajuttoman tylsä. Ei, pinkki sen olla pitää.

Teen usein heräteostoksia pelkästään siksi, että kyseinen juttu on pinkki. Väliäkö sillä, että mulla on jo kolme avaamatonta purkkia hiuksiin suihkutettavaa hoitoainetta varastossa, ostetaan nyt vielä yksi lisää, kun purkissa on niiiiiin söpö pinkki korkki. Ei se mitään, etten tarvitse ikiomaa raastinrautaa mihinkään, pääasia että se on niiiiiin söpön värinen.

Pinkkiin voi pukeutua kun haluaa olla söpö ja tyttömäinen, tai naisellinen ja rohkea. Se on ihana ja intohimoinen väri, joka antaa kantajalleen automaattisesti ison annoksen voimaa, energiaa ja itsevarmuutta. Mean Girlistä tutun lausahduksen mukaan muistakaamme siis pukeutua pinkkiin - ainakin näin keskiviikkoisin.

9.9.2014

Elegant


takki NewYorker // toppi Seppälä // housut H&M // nilkkurit Xanadux // laukku Souvenir from London

Mä vetelen koulupäivät monesti ihan joissain aamulla ekana käteen tarttuneissa vaatteissa ja jalassa on lähes poikkeuksetta tennarit. Muistan nauraneeni jo ekana kouluviikkona kavereiden kanssa sitä, että mulla ei mennyt kuin neljä päivää koulujen alun jälkeen, kun tulin jo ekaa kertaa kouluun tukka likaisena, ilman meikkiä ja kollareissa. Välillä tekee kuitenkin mieli panostaa vähän enemmän ja freesautua. Eilen oli just yks sellasista päivistä.

Lähdin kasaamaan asua viikonloppuna shoppailemani uuden takin ympärille. Vaikka toi takki on aika rento ja menee hyvin vaikkapa just niiden kollareiden kanssa, halusin jotakin siistimpää ja huomasin, että tuon uutukaisen voi yhdistää melkeinpä mihin vaan! Valitsin kauluspaidan tuomaan asuun vähän sitä siisteyttä ja värikkäät housut, ettei menisi liian tylsänharmaaksi. Jalkoihin valikoituivat ainakin tästä postauksesta tutut kengät... Ei vitsit miten meitsin ulkonäkö on muuttunut viidessä kuukaudessa. Vai mitä mieltä ootte? :D

7.9.2014

Akku täynnä

Mulla on takana aivan ihana viikonloppu. Eka kerta yli kuukauteen, kun mulla ei ollut mitään ylimääräisiä etukäteen sovittuja menoja, vaan ihan fiilispohjalla mentiin. En muista, koska olisin viimeksi saanut herätä omia aikojani ilman herätyskelloa. Ja se fiilis, kun tein itselleni ajan kanssa kunnon aamiaisen, jonka vein tarjottimella ulos ja söin pihapöydän ääressä auringon paistaessa!

Viikonlopun aikana:

otin kiinni Salkkareissa kaikki ohitse livahtaneet jaksot
kävin pitkästä aikaa shoppailemassa ja löysin pari ihanaa juttua! (ennen tiesin ulkoa kaikki Willan valikoimat, mutta nyt en ole ehtinyt käydä kauppakeskuksessa moneen viikkoon, outoa)
poimin omppuja ja söin valtavan määrän omenapiirakkaa, omenakauramurupaistosta, omenasosetta ja omenia sellaisenaan
sain vihdoinkin valmiiksi yhden mua pidempään kiusanneen näyttelyarvostelun
lakkasin kynnet, laitoin kasvonaamion ja color maskin 


syötiin rapuja yhdessä koko perheen voimin, kun isoveli tuli käymään kotona
opin itsepuolustusta kahden vapaaottelijaharrastajan kanssa, mitä ihmettä??
kävin tunnin lenkillä hoitokoiran kanssa aurinkoisessa metsässä ja poimin puolukoita 
tein tiukan lihaskuntotreenin pitkästä aikaa
...ja tajusin, että oon aivan jäässä
...ja päätin kehitellä rutiinit mun urheiluun, että saisin jotakin kehitystä aikaiseksi

muokkasin kahdeksat Kreikan asukuvat valmiiksi varastoon
katsoin kokonaisen elokuvan
ja söin siinä samalla kauhean kasan herkkuja
valvoin yömyöhään
lähdin innokkaasti tuntia etuajassa tanhuharkkoihin (tyhmä mikä tyhmä), mutta sain suunniteltua valmiiksi jo huomiset treenit pikkusille


Ja mikä parasta, sain akut ladattua!
 
Ei tähän enää muuta voi oikein sanoa, kuin että muistakaa ottaa ihmiset rakkaat aikaa myös itsellenne kaikkien kiireiden välillä. Nyt kun ilmat viilenee ja illat pimenee, mieliala voi helposti laskea, jos ei muista ajatella välillä ajatella itseään. Ja toi vika kuva ei liity tähän viikonloppuun, vaan viimeviikkoiseen Nasuviikkoon, jolloin koulussa ykkösillä oli parina päivänä omat pukeutumisteemansa. Ei oo riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa!

6.9.2014

Hih hih kutittaa

Ihana tunne, viikonloppu! Siis tällä kertaa ihan oikea viikonloppu, sellainen, ettei mulla ole mitään ylimääräisiä menoja ja voin ihan oikeasti tehdä just niitä juttuja mistä tykkään. Eli siis tässä tapauksessa blogata. Oon jo pari tuntia lajitellut tuhansia matkalla ottamiani kuvia ja tällä hetkellä oon saanut matskun mukavasti omiin kansioihinsa, jolloin niistä on kätevä lähteä väsäämään postauksia. En kuitenkaan haluaisi kyllästyttää teitä pelkillä matkajutuilla, joten koitan ripotella matkapostauksia sinne tänne muiden juttujen sekaan.

Hotellimme rannalla oli tarjolla monenlaisia palveluita. Oli älytön määrä erilaisia veneen perässä vedettäviä vesileluja, benjihyppyä, vesiliukumäkiä, hierontaa...Kun mietin, minkälaisen pikku yllätyksen järkkäisin mummulle, tarjonnan joukosta valikoitui Fish Spa. Ei liian hurjaa, mutta kuitenkin sellaista, ettei ihan joka päivä tuu tehtyä.



Ideanahan on, että kalat syövät ihosta kuolleen solukon pois. Prosessilla pitäisi olla lukuisia eri terveysvaikutuksia, mm. verenkierron paraneminen ja niin edelleen. En tiedä tunsinko jalkani mitenkään kovin erikoisiksi hoidon jälkeen, mutta kokemuksena se oli silti hauska! Aluksi se kutitti aivan kamalasti ja olisin halunnut potkia kalat pois. Pikkuhiljaa tunteeseen kuitenkin tottui ja kaksikymmentä minuuttia kului nopeasti. Hoidot maksoivat meidän kolmen hengen porukalta yhteensä 25 euroa. En tiedä, millaisia hintoja näillä hoidoilla on kotimaassa, mutta itse koin tuon hinnan ihan kohtuulliseksi.


Ootteko te kokeilleet jo Fish Spata?

2.9.2014

Town walking




Heippa muruset! Hitsi, kun mulla ois teille hirveesti kaikkea kerrottavaa, mutta arki painaa niin paljon, etten millään oo ehtinyt jämähtää koneelle hetkeä pidemmäksi. Varsinkin nyt viikon poissaolojen jälkeen oon monesta asiasta ihan ulapalla ja ylimääräinen aika vierähtää nopeasti koulujuttujen parissa. Toivotaan, että tää arki tästä pikkuhiljaa lähtee rullailemaan omaa painoaan ja pääsen kiinni normaaliin postausrytmiin.
Tästä blogista on muodostunut mulle tämän vajaan parin vuoden aikana henkireikä arjen keskellä. Postausten teon kautta oon oppinut löytämään kauniita asioita arjestani ja tekstejä kirjoittaessa oon saanut aikaa pohdiskella tarkemmin päivän tapahtumia ja omia ajatuksiani. Ehkä olen oppinut myös itsestäni jotakin uutta.


En kuitenkaan halua tehdä bloggaamisesta itselleni yhtä stressaamisen aihetta lisää, niitä riittää muutenkin vaikka muille jakaa, joten postaukset tulevat silloin kun tulevat. Ja mielummin niin, kuin se, että väkisin vänkäämällä yritän saada aikaan jonkinnäköistä tekstiä, josta puuttuu se intohimo ja tekemisen riemu. En ole siis pitämässä minkäänlaista taukoa, mutta toivon teidän ymmärtävän, miksi blogi saattaa olla tavallista hiljaisempi tulevien viikkojen aikana. Ihmisiähän me kaikki tässä vaan ollaan. Kaikenlaista juttua on siis tulossa, kunhan vaan mulla riittää paremmin aikaa paneutua koneella odottavaan materiaaliin...


laukku Lindex // toppi VeroModa // shorsit & arskat H&M

Vaikka mä oonkin superkiireinen, mulla menee muuten ihan hyvin. Oon sopeutunut uuteen kouluun aika mukavasti ja systeemit ovat tulleet tutuiksi. Ainoa juttu, mikä on vielä vähän iso kysymysmerkki, on yllättävän lähellä siintävä koeviikko. Siitä on tullut kuultua niin paljon juttuja - niin hyvässä kuin pahassakin -, että vähän kauhulla odotan, mitä tuleman pitää. Voisin sitten kuun lopussa kertoa teille tarkemmin fiiliksiä lukion alusta, kun ekat kokeet on takana ja oon saanut monipuolisemman kuvan opiskelusta. Kuitenkin hyvin oon viihtynyt, kun joku sitä multa kyseli.

Kuvitin postauksen yksillä reissun lukuisista asukuvista (yleensä oon välttänyt laittamasta kahtia asukuvia peräkkäin, mutta nyt niitä on sellainen varasto, että pakko tehdä poikkeus...), jotka nappasimme kävelyretkellä. Kävimme rennosti kiertelemässä kaupungissa ja poikkesimme pikkuputiikeissa, jotka sisälsivät lähinnä sitä perus turistitörkyä... Päällä kuvissa mulla on muuten ihan normi tuubitoppi, jonka käärin pienemmäksi versioksi siinä vaiheessa, kun olin hikoilla itseni hengiltä. Toimii ihan kivasti noinkin, varsinkin noin rannalla. Vitsit miten ikävöin noita maisemia ja erityisesti aurinkoa jo nyt!

Nyt meitsi siirtyy muihin puuhiin, näkyillään!