30.3.2015

Suuri haasteeni

En sanoisi itseäni missään tapauksessa ihmiseksi, joka menee sieltä mistä aita on matalin. Mutta olisiko sittenkin niin, että joissain asioissa päästän itseni ehkä liiankin helpolla?

Kerroin teille joitakin päiviä sitten, kuinka viikonloppuni oli kulunut yhdessä sun toisessa paikassa ja nyt on aika paljastaa Helsinkiin tekemäni reissun tarkoitus. Kyseessä oli nimittäin eräs tapaamisen tietyille nuorille Saksalaisella koululla... Pah, en osaa kaarrella enempää ja pitää jännitystä yllä, sillä olen itse niin hirveän jännittynyt, etten malta pitää suutani kiinni enään hetkeäkään. Meitsi nimittäin kuuluu suomalaisten saksanopiskelijoiden stipendiaattiporukkaan, joka lähtee ensi kesänä kolmeksi viikoksi Saksaan!!!

berlin

En tajua edes miten lähdin koko juttuun mukaan. Tarkemmin kun ajatelee, koko homma tuntuu niin epätodelliselta; kolmen kuukauden kuluttua meitsi on asustellut jo pari viikkoa Saksan mailla! Hetken mielijohteestahan mä vastasin yhdellä välitunnilla opettajalta tulleeseen viestiin, olisiko joku halukas lähtemään. Ja mähän oon nyt sitten ihan totta lähdössä, niin käsittämätöntä.

Oon tietenkin tosi onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta - täysin omakustanteisesti mulla olisi tuskin koskaan ollut varaa lähteä kielikurssille. Mutta silti mua pelottaa niin paljon. Riittääkö mun taidot? Entä jos en ymmärrä mitään ja en pääse kolmeen viikkoon suihkuun, kun en osaa ilmaista itseäni? Entä jos isäntäperhe ei olekaan niin miellyttävä kuin toivoisin...? Näitä muttia riittää niin paljon. En ole koskaan matkustanut yksin ulkomailla (enkä oikeastaan nytkään, sillä lennämme paikan päälle suomalaisporukan kanssa) ja tuntuu tosi oudolta ottaa ihan tosissaan vastuuta itsestään. Pakko vaan avata se suu, eihän siellä muuten pärjää.

Loppujen lopuksi oon kuitenkin enemmän innoissani (kirjoitin ekaksi tähän vahingossa inhoissani, mikä kuvastaa hyvin näitä ristiriitaisia fiiliksiä) kuin peloissani. Yleensähän kaikista siisteimmät jutut tapahtuu silloin, kun uskaltaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. 

27.3.2015

Turvallista matkaa ♥


Täällä blogin puolella on ollut taas hiukan tavallista hiljaisempaa. Musta tuntuu että elämä painaa päälle ja kaikki voimat menee lähinnä tapellessa vastaan. Tunnen stressiä, ehkä jopa ahdistustakin. Muutamia asioita on, mitkä oikeasti vaivaavat, mutta osa tuntuu johtuu puhtaasti vain omassa päässä tapahtuvista myllerryksistä.

Tällaiset hetket eivät tarkoita maailmanloppua, on niitä koettu ennenkin. Mutta silloin on vaan tosi tärkeätä ottaa enemmän aika itselleen ja omille ajatuksilleen. Käydä pitkällä iltakävelyllä ja antaa ajatusten virrata rauhoittavassa pimeydessä, jonne voi paeta ihmisten katseilta. Tirauttaa muutaman kyyneleen ja palata taas hiukan vahvempana takaisin kotiin.

Rakas hoitokoirani lopetettiin yllättäen viime viikolla. Se tunne, kun menin tavalliseen tapaan sisälle ja siinä se oli ovella minua odottamassa, häntä heiluen ja silmät viattomasti hymyillen. Ja sitten sain kuulla, mikä kohtalo tätä olentoa odottaa. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Me lähdettiin kävelemään, päämäärättömästi, olin aivan sekaisin ja ajattelin vain, että en mä voi viedä sitä takaisin, ei sitä saa tappaa. Eläimen kuolema on aina kamalaa, ehkä jopa surullisempaa kuin ihmisten. Ne ovat niin viattomia, niin hyviä. Ja mun mielestä on aivan hirveetä ajatella, että joku voi päättää toisen puolesta samaan aikaan, kun ne uskollisena ovat siinä vieressä, rakastavat sua yli kaiken ja olet ehdottomasti niiden elämän keskipiste. Tietenkin se kuolema on kohdattava jossakin vaiheessa ja parempi vähän aikaisemmin, niin että elää hyvän elämän, kuin se että joutuisi kärsimään. Mutta silti...

Siinä puistossa vaellellessani ja itkiessäni törmäsin kahteen ystävääni, jotka onneksi saivat vähän tolkkua mun ajatuksiin. Sain edes vähän rohkeutta viedä koira takaisin. Rehellisesti sanottuna olisi tehnyt mieli lähteä sen kanssa karkuun eikä tulla enää koskaan takaisin. Sinne mä vein sen ja itkin siinä lattialla tuntitolkulla. Ja sitten lopulta, painoin viimeisen suukon ystäväni kuonolle, hyvästelin asiakkaani ja toivotin tuttuun tapaan hyvät viikonloput.

Joku voisi ajatella, ettei hoitokoirat mitään merkkaa. Ne ei oo mun omia, ei perheenjäseniä. Mutta tätäkin koiraa oon tiiviisti ulkoiluttanut kolme vuotta, oon kokenut monia merkittäviä tapahtumia mun elämässä sen kanssa, käynyt ihastuksen kanssa yhdessä lenkillä, itkenyt sydänsuruja sen kanssa, kastunut läpimäräksi yllättävässä kuin saavista kaatamalla -kesäsateessa, pomppinut, tanssinut, laulanut ja nauranut sen kanssa. Ei sitä vaan voi kuvata, millainen yhteys eläimen kanssa voi syntyä. Oli se sitten perheenjäsen, tai joku vieras. Se on vaan jotakin niin kaunista. Niin ainutlaatuista ja ihanaa, että melkein sattuu.

Jokainen elämä on rajallinen ja kuolemaa on turha murehtia, sillä se on luonnollinen osa elämää. Sitä paitsi, jos emme koskaan kuolisi, mikä tekisi elämästä elämisen arvoista? Joskus on vaan pakko päästää irti, luovuttaa ja jatkaa itse eteenpäin. Vielä joku päivä me tapaamme siellä jossain, emmekä eroa koskaan.

22.3.2015

Tyttöjen ilta & sunnuntaibrunssi

1
5
3
2

Heips! Mulla on takana toimelias viikonloppu, johon on mahtunut kaikenlaista. Perjantain vietin Helsingin Saksalaisella koululla (saatte myöhemmin kuulla reissun tarkoituksesta lisää), jonka jälkeen kävin moikkailemassa isovanhempia päivällisen merkeissä. Illalla vietettiin poikaystävän kanssa rauhallista koti-iltaa telkkarin, saunan ja irtonamujen parissa. 

Lauantaina paneuduin koulutehtäviin ja iltapäivällä käytiin ystävän kanssa lenkillä ja siitä sitten tytöt tulivatkin meille mässäilemään kuin pikku possut konsanaan viettämään mukavaa yhteistä laatuaikaa. Alkuilta meni monien eri leipomusten ja ruoanlaiton parissa. Saimme aikaiseksi vaatimattomat taivaalliset jätskiannokset, joissa oli kahta eri jätskiä, vaahtokarkkeja, itse leipomia keksejä, strösseleitä, pätkiksiä ja itse tehtyä kinuskikastiketta. Sen lisäksi teimme ruissipsejä ruisleivästä maustamalla, tätä reseptiä tulen varmasti hyödyntämään myös jatkossa! Niitä oli kiva dippailla kurkun ja porkkanan kanssa, paljon kivempi syödä kuin sipsit.

Niin ja ei unohdeta tietenkään juustokakkua ja marenkeja, joista nautimme tosin vasta sunnuntain puolella aamubrunssin yhteydessä. Heräsin hiukan ystäviäni aiemmin ja kävin laittamassa meille pöydän koreaksi ja siinä tulikin istuttua pari tuntia aamupalasta ja mielenkiintoisista pöytäkeskusteluista nauttien. Tyttöjen lähdettyä olikin aika pyhittää iltapäivä kokeisiin lukemiselle ennen illan tanhuharkkoja.

4

Näissä meiningeissä tämä viikonloppu. Hyvää alkavaa viikkoa sulle ja lukutsemppiä kaikille sitä tarvitseville koeviikon koitoksiin!

18.3.2015

Oh my mikä juurikasvu!!

Hiukset. Se kiehtova mutta toisinaan äärimmäisen tuskaisa aihe, oikea päänvaiva. Leikatakko lyhyeksi, ollakko leikkaamatta huonokuntoisuuden uhalla kunhan vain pituutta tulisi lisää, värjätäkkö vanhan tutun kaavan mukaan, kokeillakko jotain uutta vai ollakko yksinkertaisesti tekemättä mitään?

Jälleen kerran ollaan suurten kysymysten äärellä, kun tänä aamuna sain kampaaja-ajan varatuksi ensi viikolle. Viimeksihän tukkani on ollut kampaajan käsittelyssä viime vuoden helmikuussa (yeah right) ja sen kyllä huomaa. Latvat hapsottavat ties minne ja kaksihaaraiset rehottavat minkä kerkiävät. Edellisen kerran tukkani sai värikäsittelyä loka-marraskuun tienoilla ja sen jälkeen juurikasvua on kertynyt kiitettävä määrä, kuten kuvasta näkyy.

4

Olen värjäillyt tukkaani enemmän ja vähemmän kutosluokkalaisesta lähtien, elikkäs apauttiarallaa nelisen vuotta. Vaikka kuinka rakastan kirkasta tuhkanvaaleaa sävyä hiuksissani, lukuisat värjäyskerrat ovat vaatineet väistämättä veronsa. Kasvutahti on hidastunut, latvat menevät nopeasti huonoon kuntoon ja hiukset eivät tunnu enää niin tuuheilta ja elinvoimaisilta kuin ennen. Pikkuhiljaa olen alkanut kypsytellä päässäni ajatusta siitä, että jättäisin värjäämisen kokonaan.

En väitä, että juurikasvuni olisi mikään kovinkaan kaunis elementti ulkoisessa olemuksessani, mutta päivä päivältä se alkaa näyttää yhä paremmalta - kohta se ei näytä enää ylikasvaneelta juurikasvulta, vaan tummemmaksi värjätyltä tyveltä. Kesän myötä oma värinikin vaalenee, jolloin juurikasvu sulautuu paremmin vaaleaan latvustoon ja toivon mukaan saisin tasapainoisen lopputuloksen ilman värjäämistä.

2

Tuleva kampaaja-aikani on varattu vain leikkausta varten. Ei minkäänlaista värikäsittelyä tällä kertaa, saa nähdä mitä käy. En vielä tiedä, minkä mallisen tukan tulen leikkauttamaan, mutta ainakin kaikki huonot latvat lähtevät, se on varma! Pitää vaan pistää peukut ylös ja katsoa, kuinka lyhyeksi tukka on leikattava jotta niistä ilkimyksistä päästään lopullisesti eroon.

3paita Reflex // farkut Cubus // kengät Converse

16.3.2015

Pörröpeikkotukka ja pari muuta

Heipsan mörököllit!

Se ois pikkuhiljaa maanantai pulkassa, woopwoop! Sanotaanko vaikka näin, että mulla on tällä hetkellä monta rautaa tulessa ja musta tuntuu että kalenteri vaan buukkaantuu buukkaantumistaan. Koeviikko alkaa jo ensi viikolla ja sitä ennen mulla ois satatuhatsata juttua tehtävänä - puhumattakaan siitä asiaan kuuluvasta lukemisesta. Ei kai tässä muu auta kuin laittaa tossua toisen eteen ja muistaa, ettei se maailma kuitenkaan tästä valmiimmaksi muutu.

Ennen nukkumaan menoa (tai siis noh saksan läksyihin mukavasti peiton alla uppoutumista) ois aika kuitenkin tsekata, mitä kaikkea kännykän kuvarullalle on viime viikkoina tallentunut.

1
Hyvä lenkki ja hyvät varusteet! Vaikka päivät ovat olleet viime aikoina ihanan aurinkoisia, kuuden jälkeen tulee yhtäkkiä pimeä ja näillä liukkailla keleillä on parempi näkyä. // Miten voi lähteä ulos pimeään tihkusateeseen juoksemaan, kun toinen osaa näyttää samaan aikaan niin tyytyväiseltä? // Ihana valo!! // Huulipunaa päivää piristämään - itse asiassa tää taitaa olla yksi niistä harvoista kerroista koko kuussa kun olen edes meikannut kouluun. Se on niin paljon mukavampaa, kun aamulaittautumiseksi riittää pelkkä hiusten harjaus ja vaatteiden vaihto peilin edessä kykkimisen sijaan.

2
Ah sulat tiet, ah niin ihanat Niket! Oon vähän myöhässä tän lenkkaritrendin kanssa, mutta en voi olla hehkuttamatta tätä ilosanomaa siitäkin huolimatta // Tiistailenkillä tutun hoitokoiran kanssa. On nää dogsitterin työt sitten niin mukava tapa tienata, tykkään! // Yhtenä naistenpäivänä tulin myöhään illalla rättipoikkipuhkiväsyneenä viikonloppukurssilta kotiin ja mun kirjotuspöydällä odotti tommonen ylläri. Ei voi muuta sanoa kuin // Käytiin poikaystävän kanssa yhtenä torstai-iltana syömässä ja leffassa ja tän takia meistä ei kovinkaan usein yhteiskuvia näe. Close enough.

3
Pörröpeikkotukka // Ihanien naisten ihanat kukat // Lauantaina tein aurinkoisen kävelyreissun lähikauppaan ostamaan hiukan tomusokeria ja mitä siitä syntyikään... // ...ah mikä nautinto!! Tää kuva kuvastaa niin hyvin mun lauantaifiiliksiä. Banaanihaalari, löhöilyä, lenkkeilyä, leivontaa, telkkaria, blogeja... Kyllä kiitos!

Mukavaa viikkoa sulle!

14.3.2015

Cozy Saturday

Ah mikä ihana päivä! Kaikessa yksinkertaisuudessaan täydellinen. Ja kevätaurinko, silkkaa rakkautta Viime päivinä koulun kanssa on ollut yllin kyllin tekemistä ja tällainen rentoilupäivä tähän väliin  oli enemmän kuin tervetullut! Huomenna sitten ois tarkotus laittaa herätys ajoissa soimaan, että pääsen koulutöiden kimppuun jo hyvissä ajoin ennen tanhutreenejä.

3
2

Tänään heräsin poikaystävän luota kahdeksan maissa auringonvaloon, joka tunkeutui sisälle suljettujen verhojen lomasta. Syötiin rauhassa aamupalaa ja yhdeksältä lähdettiin polkemaan yhdelle asiakkaalleni ja tehtiin ihanan aurinkoinen aamukävely suloisen villakoiran kanssa. Siitä sitten kumpikin lähti omalle taholleen ja itse suuntasin kotiin. Putsasin tietokoneen parhaani mukaan (mulla on viime aikoina ollut tän läppärin ylikuumemisen kanssa ongelmia) ja onnistuin muuten siinä samassa imaisemaan yhden näppäimen imuriin. Sitä olikin sitten kiva kaivella sieltä pölypussista vasta siivotussa huoneessani. :D Loppu hyvin kaikki hyvin, ctrl-näppäin pelastui!

Lounasaikaan kokkailtiin iskän kanssa pitaleipiä, joista tuli tosi maittavia. Siihen samaan syssyyn leivoin pellillisen mokkapaloja, ai että mitä herkkua! Kolmen maissa lähdin päivälenkille ihanaan auringonpaisteeseen (siis en vain voi olla hehkuttamatta tätä joka välissä, ihana, i-ha-na valo!), missä vierähtikin mukavasti puolitoista tuntia osittain hölkäten ja osittain reippaasti kävellen.

saturday4

Nyt lämpimän suihkun ja herkullisen pinaattiavokadopastan jälkeen istahdin tähän koneelle kuuntelemaan hyvän mielen musalistaa Spotifystä ja loppuillan ohjelma on vielä hieman auki. Joku hyvä leffa oman kullan kainalossa kera mokkapalojen ja suklaan houkuttaisi kyllä kovasti!

Muista kiireidenkin keskellä ottaa aikaa itsellesi, se "menetetty aika" tulee tuplana takaisin, kun jaksat henkisesti ja fyysisesti paljon paremmin. :) Pus

10.3.2015

Vatsalihashaaste !

Hei sinä kaunotar joka istut just siellä ruudun takana! Nouseppa ylös, treenaa kuusi minuuttia ja tunne itsesi tyytyväiseksi. Kuusi minuuttia vuorokauden 1440 minuutista. Laiskan puhetta, ettei muka ehdi.

Tikis -vatsalihashaaste käynnistyy tänään, olethan mukana? Hommahan toimii näin: ideana on treenata seitsemän viikon ajan kehittäen keskivartalon kuntoa. Tavoitteena on treenata keskivartaloa yhteensä 21 kertaa haasteen aikana – 3 KERTAA viikossa 7 VIIKON ajan ja saada keskivartalo kesäkuntoon!
TIKIS tarjoaa 3 kertaa viikossa erilaisen vatsalihastreenin videon muodossa. Videot julkaistaan tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Voit treenata vatsalihaksia joko erillisenä treeninä tai vaihtoehtoisesti voit lisätä nämä liikkeet muun treenin oheen. Treenejä tulee olemaan laidasta laitaan.

2

Kuulostaa upeelta, joku suunnittelee treenit mun puolesta valmiiksi ja näiden viikkojen aikana saan varmasti paljon uusia liikkeitä muistilistalleni. Ja kun haaste on kerran kyseessä, pakkohan siihen on lähteä mukaan ja tietty puskea täysillä loppuun saakka! Lisätietoa haasteesta täällä.

PÄIVÄN TREENI TÄÄLLÄ. Oma säälittävä aikani oli 6:21, mutta lupaan että teen saman seitsemän viikon päästä huomattavasti reippaammin ja kevyemmin!

Olethan säkin mukana?! :)

6.3.2015

Aamupalan tärkeys

1

Täällä puhuu nyt yksi nuori neiti, joka ei noin vuosi sitten saanut aamulla kurkusta alas mitään paria murusta kummempaa.

Aamulla ruoka ei vain mennyt alas ja oikeastaan pakko myöntää, että heti heräämisen jälkeen en suinkaan suunnannut aamupalalle vaan peilille. Usein aika ei riittänyt loppujen lopuksi siihen että olisin päässyt keittiöön asti, mutta jos joskus kävi niin hyvä tuuri, että sain kaiken muun tehtyä etuajassa, istahdin tuskastuneena keittiöön ja lopulta ruoka päätyi närhittynä roskikseen. Koulussa olin ensimmäiset tunnit väsynyt ja äreä ja viimeistään tunti ennen ruokaa olin kuolla nälkään. Äitini oli huolissaan syömättömyydestäni ja onneksi olikin, sillä nykyisin asiat ovat aivan toisin ja suorastaan nautin ihanista aamupalahetkistä!

Se joka on sanonut aamupalan olevan päivän tärkein ateria, tietää kyllä mistä puhuu. Miten voisit muka herätä reippaasti, jos elimistösi ei saa mitään merkkejä siitä, että nyt on päivä taas? Kun aloitat päivän vaikkapa sitten lasillisella vettä, aineenvaihdunta lähtee heti ihan eri tavalla toimimaan ja kun kroppa lähtee liikkeelle, siinä kummasti mielikin piristyy. Aamupala pitää nälkää hyvin lounaaseen asti ja kun syöt täsmällisesti pitkin päivää, vältät sitä kaikista pahinta pikkunapostelua; niin omien verensokereidesi kuin hampaidenkin terveyden kannalta.

2

Millainen sitten on hyvä aamupala? Minä itse aloitan aamuni juomalla lasin vettä. Se on ystävällinen tapa keholle ja koska kuulun kahvinjuojiin (vaikkakin nykyään kahvinkulutukseni on huomattavasti pienennyt siitä aiheutuneiden kofeiinipäänsärkyjen vuoksi), on vatsalleni paljon ystävällisempää, etten nauti kahvia tyhjään mahaan. Perusaamaiseni on tällä hetkellä kaurapuuro. Helppo ja nopea valmistaa! Vettä ja hiutaleita suhteessa 2:1 ja siihen päälle banaania, päärynää, mysliä, hilloja, marjoja... vaihtoehtoja on loputtomiin! Kaurapuurosta saa kivasti kuituja ja se pitää myös yllättävän hyvin nälkää lounaaseen asti. Ja koska se ei ole kiinteää, sitä ei tarvitse pureskella (pureskelu tuottaa ainakin tällaiselle unikeolle vaikeuksia aamuisin). ;)

Joskus jos oikein on aikaa ja inspiraatiota, saatan pyöräyttää munakkaan ja syödä sen joko lihan, juuston tai kasvisten kera. Myös smoothiet ovat oiva vaihtoehto, mutta tällä hetkellä mulla on semmonen kausi, etteivät ne oikein nappaa. Ehkä taas jossain vaiheessa! Muita tällä hetkellä mieleen juolahtavia aamupalamahiksia ovat esimerkiksi maustamaton jogurtti kera oman lempparihedelmän, erilaiset leivät, hedelmät, rahka, mysli, murot... Varmasti jokaiselle löytyy jokin mieluisa vaihtoehto.

Jos sinulla on vaikeuksia aamupalan syömisen kanssa, etene pienin askelin. Laita herätyskello hieman aikaisemmin soimaan ja varaa aamupalalle aikaa. Aloita päiväsi aamupalasta, niin se ei varmasti unohdu aamurutiineistasi. Kokeile kaikkia juotavia vitamiinipommeja kuten juotavat jogurtit ja smoothiet, ne on helpompi ja nopeampi saada alas kuin kiinteät ruoat. Lupaan, että lopulta sulle tulee oikein nälkä aamuisin ja alat odottamaan aamupalaa. :)

Syötkö sinä aamuisin? :)

4.3.2015

Jaksaa jaksaa !!

1

Sen sijaan että selittäisin teille millaisia minuuttiaikatauluja mulla on tällä kertaa ollut, riittää varmaankin, että sanon olleeni kiireinen. Tai oikeastaan kiireinen on tässä tapauksessa varmaankin väärä ilmaisu, sillä tunnen oloni erittäin levolliseksi. Ehkä touhukas sopisi paremmin kuvaamaan juoksuani paikasta toiseen.

Kyllähän te tiedätte, miten kiireet, tekemättömät työt, stressi ja velvollisuudet syövät ihmistä ja painavat mieltä. Helposti sitä tulee ajatelleeksi, että onneksi kohta tulee muutos; lomaviikko, vapaapäivä, edes muutama tunti, onhan näitä. Kohta minä ehdin tehdä niitä juttuja joista minä pidän. Kohta ehdin nukkua kunnolla yöni ja kohta ehdin ajatella myös itseäni.

Multa kysyttiin viimeksi eilen, miten jaksan kaikkien touhujeni keskellä. No enhän mä aina jaksakaan. Tuskin kukaan jaksaa. Mutta en mä tekisi näitä juttuja, jos en niistä pohjimmiltani pitäisi. Oma asenne on kaiken a ja o. Pitää löytää hyvä pahasta ja olla kiitollinen. Priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen, ei ottaa turhaa stressiä asioista joihin ei voi itse millään tavalla vaikuttaa. Ongelmatkin tuntuvat heti paljon pienemmiltä, kun niistä avautuu hyvälle ystävälle tai päiväkirjalle. Tai vaikka mummulle, kuten mä viimeksi tein. Ai että helpotti avata sydäntä niin turvalliselle ja rakkaalle ihmiselle. Ja niin ihania vinkkejä, vankalla elämänkokemuksella varustettuna. Kun tuntuu siltä, että maailma kaatuu niskaan, lähde ulos juoksemaan tai ihan vaikka kävelylenkille. Yleensä happihyppely auttaa, kun ehtii kelailla ajatuksia ja vaihtaa vähän maisemaa. Mä niin allekirjoitan!

2
neule & kauluspaita Terranova // housut Pull and Bear // kengät Converse

Tällä hetkellä mulla on flow päällä. Elämä maistuu, jaksan herätä kouluun aamuisin ja ehdin jopa tekemään läksyt jossain välissä. En ehdi katsomaan huvikseni telkkaria joka päivä, mutta ei mun tarvitsekaan. Saan hyvän olon tunteen jo onnistuneesta matikanlaskusta, pienestä kehusta tai ihan vaan siitä, että olen päättänyt olla hyvällä tuulella ja silloinhan mä oon. Vaikka rentoutuminen ja pelkkä löhöäminen tekee välillä hyvää, pidemmän päälle tekemättömyys ei tee onnellikseksi. Me kaipaamme ohjelmaa, haasteita, onnistumisia, jotain mitä odottaa. 

Jos tuntuu pahalta, muista että aina on joku. Joku joka kuuntelee, joku joka välittää, joku joka rakastaa. Vaikkei se joku olisi juuri sillä hetkellä siinä vieressä ja tuntuu että olisi yksin, tässä maailmassa on meille jokaisella on joku, joka rakastaa meitä enemmän kuin itse itseämme. Ja just sen takia asioilla on tapana järjestyä, sateen jälkeen ilma on raikkaampaa kuin koskaan ja aika rullaa eteenpäin jättäen lopulta pahat asiat menneisyyteen.

Oikeastaanhan sinä olet juuri sellainen, kuin sinun pitäisikin olla.

2.3.2015

Kolmen juuston pinaatticalzonet

1

Bongasin Hesarista torstaina 26.2. aivan ihanan kuuloisen reseptin, joka oli pakko pistää testaukseen heti samana iltana! Kyseessähän on siis kolmen juuston pinaatticalzonet, eli siis selvemmällä suomenkielellä pitsapohjasta tehtyjä nyyttejä, joiden keskellä on ihanan freesi ja herkullinen pinaattijuustotäyte. Koska tämä on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen herkku, tulin jakamaan reseptin vielä teille täällä bloginkin puolella.

2

Pizzataikinan perusohje

valmistuaika 15 min + 30 min
1 pellillinen, 3 keskikokoista pyöreää tai monta pientä pizzaa

25 g tuorehiivaa
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
noin 5 dl vehnäjauhoja

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Alusta taikina tasaiseksi. Anna kohota vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi, noin 30 minuuttia.
2. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Painele taikinasta kuplat pois. Kauli taikinasta haluamasi muotoinen pizzapohja.

Kolmen juuston pinaatticalzonet 

valmistusaika 30 min + 55 min
10 kpl

Täyte:
300g (noin 2 l, tiukkaan painettu mitta) tuoretta pinaattia
2 valkosipulinkyttä
3 rkl oliiviöljyä
200 g fetajuustoa
3/4 dl raastettua parmesaania
1 tl sormisuolaa
1/2 tl jauhettua paprikaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
4 rkl mascarponea tai rasvaista tuorejuustoa  (esim. Philadelphia)

1. Valmista pizzataikina perusohjeen mukaan. Tee täyte. Laita huuhdellut pinaatinlehdet kiehuvaan veteen. Keitä noin minuutti. Laita siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Puristele pinaatin kuiviksi.
2. Kuori ja hienonna valkosipulit. Hienonna pinaatti. Kuullota valkosipuli-pinaattisilppua pannulla muutama minuutti öljyssä käännellen. Ota pannu pois liedeltä ja murustele joukkoon fetajuusto. Lisää parmesaani ja mausteet. Sekoita
3. Kauli taikina jouhotetulla pöydällä. Ota muotilla (halkaisija 12cm) ympyröitä. Levitä jokaiselle ympyrälle muutama teelusikallinen mascarponea. Lusikoi taikinan keskikohdalle pinaattitäytettä. Taita puolikuiksi tai nipistele sauma keskelle. Anna kohota noin 10 minuuttia.
4. Paista 250 asteessa uunin keskitasolla pelti kerralaan 12-15 minuuttia tai siihen asti, kunnes calzonet ovat kypsiä.

3

Aivan ihanan makusia ja loistava ehdotus tarjota vaikkapa pikkupaloina juhlissa, jos tekee vielä hiukan pienempiä ja isomman määrän. Eikä edes hirveän vaikea resepti, kun tällainen poropeukalo, joka ei saa edes pannaria kohoamaan onnistui kiittettävästi. Nams!