31.12.2016

2016

Vuoden viimeistä viedään, ei tsiisus. Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon kaikkea mutta sitten toisaalta tuntuu ettei oikeen mitään. Syksyn bloggailut jäivät kokonaisuudessaan niin vähälle, että sitä itekkin joutuu ihan miettimään, mihin kaikki aika on oikeasti kulunut.

Vuosi 2016 on ollut työntäyteinen. Lukio on kuluttanut tosi paljon energiaa ja kaupan kassalla vierähti parin kuukauden kesätöiden sijaan vielä syksykin. Kaksi ulkomaanreissua Saksaan ja Arabiemiraatteihin, sekä neljä etelänmatkaa Tallinnaan. Tuli sitä vietettyä pari päivää ihan Helsingissäkin ja tietty nähtyä vähän Suomea tanssireissujen merkeissä. Kotona asumisesta huolimatta olen pärjännyt pitkälti omillani, mikä tietysti on vaatinut oman panostuksensa.

Olen kohdannut uusia ihmisiä, joista osa jäi tuttavuuksiksi ja toiset pääsivät sydämeen asti. Muutama ihmissuhde on lämmennyt samalla kun joku on tipahtanut pois. Loppuvuodesta ystävyys syveni rakkaudeksi, mistä en voisi olla juuri nyt paljon enempää onnellisempi.

Pari vuotta sitten kaverini totesi, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mahtavimmiksi ja rankemmiksi vuodet muuttuvat. Tänä vuonna en kuitenkaan välttämättä sanoisi samaa. Vuosi 2016 on jättänyt minuun enemminkin jäljen vuotena, jona otin yhden harppauksen kohti aikuisuutta mutta samalla testailin omia rajojani sekä suuntaan että toiseen. Ehkä vuosi ei tuntunut loppujen lopuksi niin rankalta siksi, että olen lopultakin oppinut löytämään oman paikkani tässä maailmassa ja tehnyt enemmän niitä juttuja, joista ihan oikeasti nautin.

alkuvuosi

Tammikuussa... käynnistin tanhuvuoden tuttuun tapaan Folkkiksella ja oi että oli hauska ilta, onneks kohta taas uudestaan! / herkuteltiin tyttöjen kanssa sunnuntaibrunssilla / treenasin ahkerasti / aloitin ajokoulun / kirjoitin paikallislehteen siitä, miten koirat edistävät ihmisten hyvinvointia

Helmikuussa... vietin kauan odotetun prinsessapäivän kun tanssin wanhat ja noh, ei se nyt niiiin ihmeellinen kokemus ollut :D / tehtiin vuoden eka pikku päiväreissu Tallinnaan

Maaliskuussa... puhkuin terveyttä ja inspiraatiota: kokeilin hirveästi uusia reseptejä ja muutenkin liikuin paljon / pidettiin ihana tyttöjen ilta ja tavattiin meidän musaluokkaporukan kanssa pitkästä aikaa

Huhtikuussa... täytin 18 vuotta ja sain ajokortin samana päivänä / tehtiin extempore reissu Helsingin yöelämään ja maisteltiin muutenkin vähän nuoruutta useampaan otteeseen / matkustettiin leirikoulun merkeissä Saksaan, missä vietettiin ihanaa aikaa ja sain reissulta ihan oman siskonkin <3

keskikuukaude4t

Toukokuussa... juoksin ensimmäisen puolimaratonini / suoritin musaopiston vikan kitaratutkinnon kunnialla läpi / koko kuukausi tais olla muistaakseni aikamoista härdelliä ja menoja oli riittämiin

Kesäkuussa... aloitin kesätyöt kaupan kassalla ja vitsit että se vei alussa energiaa kun oli niin paljon kaikkea uutta opittavaa / olin yhden viikonlopun tanhureissulla Granifolkissa Kauniaisissa lasten kanssa / kävin juhannusviikonloppuna yksin kolmissa tansseissa ja se meni kyllä ihan huippuleveleille kun lähdin suoraan töistä ajelemaan Tampereen tienoille lavatansseja varten

Heinäkuussa... kävin töissä töissä ja töissä / intouduin myös nauttimaan kesästä ja tulihan sitä juhlittua kavereiden kanssa kerran jos toisenkin / vahdin myös pari yötä hoitokoiraa ja leikin kotitaloutta / jatkoin myös tanssien ahmimista sillä kesällähän lavatanssikausi on parhaimmillaan

Elokuussa... tein oman pikku roadtrippini ja ajoin parissa päivässä reilut 500 kilsaa poiketen muutamissa shoppailukohteissa, lavatansseissa ja tietty mökillä / nautin lämpimistä päivistä täysillä ja tein hiukan hullujakin juttuja / palasin takaisin koulun penkille mutta henkisesti tunnuin olevan jossain ihan muualla, sillä työt jatkuivat edelleen ja ei muutenkaan opiskelu motivoinut ihan täysillä

loppuvuosi

Syyskuussa... koin pienen tanssi-identiteettikriisin, joka meni kuitenkin pienen aikalisän kanssa ohi / erään postauksen otsikko "töitä, pizzaa, lukemista ja viiniä" kuvaa syysiltoja paremmin kuin hyvin / vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa

Lokakuussa... pidettiin kirppispöytää kavereiden kanssa / treffailin edelleen paljon kavereita ja kävin varmaan enemmän kahvilla kuin koko vuotena tähän asti / tämä kuu tuntui kuluvan silmänräpäyksessä sillä viikonloput kuluivat töissä ja koulukin kuormitti aikalailla

Marraskuussa... kävin Tampereella teatterissa ekana vapaaperjantainani sitten toukokuun / matkustettiin UAE:hen Usvan kanssa ja ei vitsit että oli hieno reissu / reissu vaati myös veronsa, koska sen jälkeen en muuta tehnytkään kuin kouluhommia onnellisesti kuun loppuun saakka

Joulukuussa... tuli juhlittua yhteensä kolmet pikkujoulut / myös parit tanhuesitykset tuli tanssittua / taisin käydä kolmissa tansseissa / suursiivouksen jälkeen vietin muutamat tosi rennot joulupäivät / aloitin kevään ylppäreihin valmistautumisen, kääks...

Kiitos sinulle, joka olet ollut jollakin tavalla osana vuottani 2016! Ilman teitä tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Ihanaa uutta vuotta sinulle rakas blogini lukija, ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle! ♥ Ens vuonna palataan uusien juttujen parissa..

27.12.2016

JOULUNI KUVINA

lights

Heips ja vielä myöhäiset jouluntoivotukset tännekin! Oma jouluni sujui perinteisissä merkeissä ja siihen kuului tanhuesityksen lisäksi käyntiä hautausmailla, hyvää ruokaa, läheisten seuraa, lahjojen vaihtoa ja rentoa yhdessäoloa. Tapanina suunnattiin illaksi Tapanintansseihin (itselleni kolmas vuosi peräkkäin) ja siitä tulikin vähän pidempi reissu kun lähdettiin melkein Turkuun asti. Tultiin kotiin eilen melkein jo aamun puolella ja tämä päivä onkin kulunut pöhnäisissä merkeissä. Mutta hauskaa oli!

Välipäiviksi tai uudeksivuodeksi mulla ei ole vielä mitään sen kummempia suunnitelmia, mutta uskon että kaikki muotoutuu tässä ollessa ihan omalla painollaan. Tällä hetkellä fiilis on just sellanen, etten halua sopia mitään ylimääräisiä menoja etukäteen vaan mennä mielummin sen hetkisten tunnelmien mukaan.. Ihana kävellä uusissa villasukissa ympäriinsä puhdasta kynttiläntäyteistä kotia, jossa on kivoja joulutuoksuja ja nameja joka nurkalla...

candle
christmastree
dinner
ferre
hedelmät
joulukuusi
joulupuu
lahjapaketit
olohuone
present
pukit
ruokapöytä
taavi

Paljon rakkautta ♥

20.12.2016

Koska kaikki rakastavat puhua itsestään...


Neljä yötä jouluun... Vuoden loppumetreillä sitä alkaa aina miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan kuluneen vuoden aikana saanut aikaiseksi. Toisaalta tuntuu, että mikään ei ole muuttunut, mutta silti samalla sitä tiedostaa että onhan tässä taas vaikka minkälaisia vaiheita takana ja luojan kiitos asiat ovat erilailla kuin vuoden alkaessa - loppujen lopuksi ne kipupisteetkin saavat yleensä jotakin hyvää aikaiseksi ja opettavat uusia asioita elämästä.

Tämän vuoden aikana olen karsinut elämästäni paljon sellaisia asioita, jotka ovat vieneet vain turhaa energiaa tai tuottaneet mielipahaa. Tietenkään elämä ei voi olla jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta siitä huolimatta meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa, miten suhtaudumme meitä ympäröiviin ihmisiin ja tapahtumiin. Haluammeko viettää aikamme sellaisten ihmisten kanssa, jotka kuluttavat meidän energiaamme, vai olisiko mahdollista, että jos ihmissuhde on tarkoitettu tapahtuvaksi, sen sujuisi helpommin ja tuntuu luonnolliselta. Tietenkään vastoinkäymisiltä ei voi missään tapauksessa välttyä, mutta siinä vaiheessa kun rasitteiden suhde kipuaa hyvien asioiden yli on aika miettiä, pitäisikö tehdä asialle jotakin.

Olen onnekas, sillä ympärilläni on useampia ihmisiä, joihin voin luottaa ja joiden tiedän seisovan takanani erilaisista vaiheista huolimatta. Samalla nautin kuitenkin yksin olemisesta, ajatusten kirjoittamisesta blogiin ja päiväkirjaan. Minusta elämän isojen kysymysten pohdiskelu luo hyvää vastapainoa kaikelle sille pinnalliselle sähläämiselle, jota jokapäiväinen arkeni sisältää riittämiin.


Tänä vuonna minusta on tullut itsevarmempi. Tunnistan paremmin omat voimavarani ja olen todellakin oppinut sanomaan ei. Samalla olen kuitenkin osannut tarttua tilaisuuksiin ja tehnyt muutamia isompiakin päätöksiä. Olen hankkinut ajokortin, josta olen äärimmäisen ylpeä. Olen työskennellyt pitkän ajanjakson ja pystynyt maksamaan itse omat laskuni. Matkustin kauemmas kuin koskaan, mikä auttoi minua näkemään lähelle paremmin.

Juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin ja pääsin tavoiteaikaani, alle kahteen tuntiin. Kävin ensimmäistä kertaa baarissa ja noh - onhan siellä tullut poikettua pari kertaa sen jälkeenkin. Olen luopunut isosta määrästä turhaa tavaraa ja ostanut paremmin omaan tyyliin sopivia vaatteita, joita todella rakastan. Tansseissa olen käynyt vähintään kerran kuussa ja sitä kautta olen kehittynyt paljon tanssijana ja saanut samalla uusia tuttavia.

Tämä vuosi on pitänyt sisällään ison määrän erilaisia tapahtumia ja vaiheita, ja ei kai sitä voi muuta kuin odottaa jännityksellä, mitä kaikkea seuraavana tapahtuu. Sitä ennen kuitenkin rauhoitutaan joulunviettoon ja koitetaan imeä kaikki mahdolliset energiat kevät kirjoitusurakkaa varten. Tänään mulla alkaa joululoma.


Ihanaa joulunodotusta sinulle! ♥

14.12.2016

BAD BLOGGER?

kuusijuhla

Heippa murut! ♥ Vai onko siellä enää ketään? Viime kerrasta onkin jo pienen laskutoimituksen jälkeen kolmisen viikkoa ja pakko sanoa, että tämähän on jo melkein noloa. Puolustuksekseni minun on muistutettava, että kiireen keskellä rakkaistakin harrastuksista voi tulla rasitteita ja sen vuoksi olenkin vain suosiolla pitänyt pientä radiohiljaisuutta tässä päässä. Tarkoitukseni on kuitenkin tehdä tätä blogia hyvällä fiiliksellä ja kunnon intohimolla, ja olisi suorastaan väärin pakottaa tänne väkisin väännettyä sisältöä silloin, kun ei oikeasti nappaa.

kiperä
ruusut

Viime viikkoihin on mahtunut vaikka ja mitä. Tässähän vedellään jo joulunodotuksen puolta väliä eikä koulupäiviäkään ole ennen lomaa kuin muutama. On vietetty kansantanssijoiden perinteistä Kuusijuhlaa, taputeltu kolmet pikkujoulut läpi (juhliminen on muuten yllättävän rankkaa, onneksi seuraavat pikkujoulut ovat vasta ensi vuonna:D), esiinnytty Itsenäisyyspäiväjuhlassa, käyty Flamingossa leffassa, kahviteltu kavereiden kanssa ja ehdinhän mä yhtenä lauantaina jopa lavatansseihinkin. Ja tämän kaiken hurvittelun päälle on sitten kasaantunut aikamoinen keko yhtä sun toista hommaa joululahjatehtailusta opiskeluun. Yhtäkään päivää ei ole kulunut niin, etteikö kevään kirjoitukset olisi käyneet mielessä ja ei hitsi miten nopeasti aika meneekään! Tässähän meinaa tulla oikeasti kiire eikä asiaa helpota yhtään se, miten jokainen opettaja muistuttaa ystävällisesti kirjoituksista joka ikinen tunti.

tanssiasento
peukaloiset

Olen ottanut blogihistoriani aikana tavaksi kääntää asioita positiiviseksi luoden vähän parempaa fiilistä. Siinä vaiheessa kun on nukkunut yönsä huonosti, sillä iltapäivä on venynyt puoleen yöhön läksyjä tehdessä, ulkona on pilkkopimeää ja keskittyminen ei meinaa millään säilyä monesta kahvikupista huolimatta on kuitenkin vaikea saada positiivisia puolia kaivetuksi esiin. Elämässä ei ole kuitenkaan kyse jatkuvasta onnistumisesta tai hyvästä fiiliksestä. Tottakai jokaisen meistä tulisi parhaansa mukaan pyrkiä tekemään jokapäiväisestä arjestaan mahdollisimman mielekästä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö joukkoon voisi mahtua pahoja päiviä, tylsiä projekteja tai liian aikaisia herätyksiä. Siinä vaiheessa kun ihan tosissaan vituttaa, on muiden turha tulla sanomaan, että näkisitkö asioiden valoisat puolet. Välillä saa ja kuuluukin murjottaa ihan rauhassa! Ennemminkin kyse on siitä, että sitten kun on valmis, nostaa päänsä pystyyn, kokoaa ajatuksensa kasaan ja nousee ylös. Jatkaa matkaa pienen tauon jälkeen, eikä luovuta vastoinkäymisistä huolimatta.

22.11.2016

Onhan se tanhu kivaa - jos sellasesta tykkää

hyrrä 
"Aattele, ollaan me jotain valintoja tehty oikein tässä elämässä ku ollaan nyt tässä.. Siis voishan sen maanantain oikeesti huonomminki viettää ja on sitä surkeampiakin päiviä eletty."

Tällaista pohdittiin ääneen rakkaan ystävän kanssa reissun alkupäässä maanantaina kun maattiin siinä hotellin poolilla reilun kolmenkymmenen asteen auringosta nauttien. Tietty mulla oli siinä koulukirjat tiiviisti vieressä ja sain jopa jotakin luetuksi, mutta silti. Kuinka mahtavaa saada uusia kokemuksia, tutustua ihan uudenlaiseen kulttuuriin ja lähteä johonkin oikeasti kauas. Tehdä kunnon reissu pelkkien turistirysien ulkopuolella ja nähdä ehkä vilaus siitä todellisesta elämästä. Ja ennen kaikkea - seikkailla yhdessä parhaiden ystävien kanssa.

pose
seiskari

Aloitin tanhun kolmevuotiaana, koska olihan sitä pakko päästä kokeilemaan isoveljen perässä. Sillä tiellä olen pysynyt ja jollakin tavalla tanhu on ollut siitä lähtien osana elämääni. Välillä isommassa roolissa ja toisinaan pakollisena pahana pirulaisena muiden tärkeämpien asioiden tiellä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, jolloin olisin halunnut lopettaa harrastuksen mutta vanhemmat patistivat minua jatkamaan. Asettivat aikarajoja ja sanoivat, että ennen kauden loppua ei saa lähteä ja mene nyt eka edes sille ja sille reissulle. Ja juuri niistä reissuista sai superisti sitä uutta innostusta jatkaa harrastusta. Reissuissa ryhmähenki kohoaa aina ihan uudelle tasolle ja yleensä näkee niin siistejä juttuja, että janoaa saada oppia ja kokea lisää.

sunset
saara
kansallispuku

Kaikista hauskinta koko jutussa on se, että siinä missä vanhemmat joutuivat ennen patistamaan mua treeneihin, nykyisin tanssista on tullut minulle niin tärkeä osa elämää ja arkea, että he oikein pyörittelevät silmiään katsoessaan kun taas kerran lähden lauantai-iltana ajamaan tansseihin. :D En vois olla iloisempi siitä, että he ovat tsempanneet minut vaikeiden vaiheiden yli ja tanhusta on tullut minulle elämäntapa. Tanssi on minulle henkireikä arjen kiireiden keskellä. Tapa unohtaa kaikki muu, eräänlaista meditaation kaltaista harjoitusta elää hetkessä. Tanssiessa saan ilmaista itseäni, olla juuri oma itseni sellaisena kuin olen tai halutessani joku muu. Tanssi on ainoaa liikuntaa, joka ei ole tuntunut minusta urheilulta - ja tällä en tarkoita sitä, etteikö olisi tullut hiki.

auringonalla

Elämässä pitää tehdä niitä asioita, joista tykkää! ♥

REISSUN PARHAAT

...Kun koitettiin ottaa sellaista perus 'bloggaaja valkoisissa lakanoissa pelkkä jättipaita päällä kahvikuppi kädessä' -kuvaa ja varmaan neljäkymmentä minuuttia siihen meni eikä siltikään onnistunut.

...Kun soittajamme ihmetteli miksi hotellihuoneen valot välähtävät aina vain kerran mutta eivät toimi sen pidempään (se korttihan siis jätetään siihen koloon...) ja hän oli hengaillut ilmeisesti pidempäänkin siellä pimeässä.

...Kun safarille mennessämme oletettiin näkevämme jotakin eläimiä mutta kyseessä olikin ennemminkin piknik aavikolla ja pikku dyynirallit siihen päälle.

tucca

...Kun meidän käskettiin tuoda mukana 30 pussia ruissipsejä ja lopulta niitä jäi niin paljon yli että saatiin syödä niitä vielä lähtöpäivänä lentokentälläkin ja tuoda paluupostissa Suomeen.

...Kun päätettiin antaa ihon levätä aamupäivä ja luotettiin aurinkolasien voimaan - ja eiköhän juuri sinä päivänä meitä seurannut kuvaustiimi.

...Kun syötiin aamupalalla ananasta. Sekä lounaalla ja päivälliselläkin.

ferre

...Kun vikan päivänä Rikun housut ratkesivat haaroista kesken keikan.

...Kun meiltä kysyttiin, eikö Suomessa puhutakaan englantia. Niin ja jotkut luulivat meidän laulaneen venäjäksi.

...Kun otettiin selfieitä meidän pikkufanien kanssa ja saatiin ihan oikeasti esimakua siitä, millaista vois olla elämä ihan oikeana julkkiksena. :D

mä

...Kun lateksituppii lauloi tuutulaulua ja soitti kitaraa snäpissä ennen nukkumaanmenoa.

...Kun meillä oli niin leveät sängyt että niissä tuli yksinäistä ja kömmittiin keskellä yötä kaverin viekkuun nukkumaan.

...Kun nimitettiin meidän opas/manageri/bodyguard yksimielisesti Kotkaksi.

20.11.2016

HOME SWEET HOME ?

Heips rakkaat murulit sieltä ruutujen takaa! Meidän konkkaronkka on palautunut turvallisesti takaisin tänne koti-Suomen puolelle ja nyt tämä kaikin puolin antoisa reissu on ihan oikeasti takana päin. Näin reissun jälkeisessä pöhnässä ja pienessä flunssassa en osaa oikein sanoa aiheesta mitään sen järkevämpiä kommentteja, mutta niitäkin on varmasti luvassa vaikka millä mitalla tulevien postausten ohessa kunhan saan vain läjän kuvia muokattua. Ihan alkuun saatte tyytyä tähän Instagram-kollaasiin (@siruinkinen), joka saattaa olla jo joillekin minua siellä seuraileville tuttua kauraa. Reissun aikana tuli päivitettyä myös ahkerasti Snapchattia (sirujee), mistä moni on varmasti saanut jo hyvää käsitystä siitä, mitä kaikkea reissu pitikään sisällään. Yksi hauska fakta on se, että UAE:ssä kaikilla oli Snapchat. Siinä missä nuorempi sukupolvi on vallannut snäpin Suomessa aika tehokkaasti, Arabiemiraateissa Snapchat oli hallussa alle kouluikäisistä kuusikymppisiin asti! :D


Suomeen palatessa arki on lyönyt nyrkillä naamaan. Oon juonut tänään varmaan viisi kuppia kahvia ihan tosta noin vaan, haukotellut useamman edestä ja tehnyt kouluhommia aamusta iltaan. Huomenna alkaa koeviikko, eikä viikon poissaolo tee siitä yhtään helpompaa.. :D Onneksi olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja priorisoimaan asioita niin, etten ota enää niin suurta stressiä asioista, joille en yksinkertaisesti voi mitään. Tässä vaiheessa ei voi enää muuta kuin kerrata parhaansa mukaan ja tehdä se kaikki, minkä näin lyhyessä ajassa suinkin ehtii ja mihin voimavarat riittävät. Se riittää. Yksittäinen kurssinumero ei kerro välttämättä yhtään mitään osaamisestani tai siitä, millainen opiskelija olen. Kokonaisuus ratkaisee.

Ihanaa sunnuntai-iltaa sinulle!

12.11.2016

TODAY: UAE

Hellurei ja omg, tänään lähdetään Usvan kanssa tanhureissulle Arabiemiraatteihin!!!!!! Mitä järkevää tässä vaiheessa voisi enää sanoa, kun laukut on jo viimeistelyä silausta vaille pakatut, mp3-soitin on ladattu täyteen musaa (miten aina kun pitäisi tietää hyviä biisejä, päähän ei putkahda juuri mitään?) ja passikin odottaa tossa vieressä. Mä rakastan lentokoneessa istumista koska siitä seuraa aina niin siistejä juttuja, joten pitkät lennot eivät ole mikään ongelma. Matkustusta on kuitenkin edessä aikas reippaasti sillä laskeskelin juuri, että jos kaikki menee aikataulujen mukaan ollaan perillä suunnilleen 17 tuntia siitä kun lähden kotiovesta ulos. Pitkää pinnaa siis ainakin mukaan ja tietty ne musat korville!




En ole ikinä käynyt missään noin kaukana kotoa ja varmasti on uudenlaisia kokemuksia ja kaikin puolin avartava reissu luvassa. Koko homma tuntuu niin epätodelliselta, että on edes hankala yrittää heittää tähän enää mitää järkeviä kommentteja. Joten ensi kerran kun tavataan, luvassa on toivon mukaan hienoja tarinoita ja siistejä kuvia teille jaettavaksi. Reissua voitte seurata reaaliajassa Usvan Facebookista ja Instagramista, sekä tietenkin koitan päivittää reissun päällä mahdollisimman paljon myös omia somekanaviani.

Instagram @siruinkinen
Snapchat sirujee

3.11.2016

LOKAKUUSSA...

Instagram @siruinkinen
Snapchat sirujee

Tein ahkerasti töitä. Urheilin vähemmän kuin olisin halunnut. Vietin kavereiden kanssa paljon aikaa ja kävin monta kertaa ulkona syömässä tai ihan vaan kahvilla. Valitin enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen. Pohdiskelin elämän syntyjä syviä ja suursiivosin huoneen kaapeista vanhat luurangot pois. Vein ison kasan roinaa kirpparille ja nautin vanhasta tavarasta luopumisesta ja hiukan paremmasta järjestyksestä. Kävin kaverin kanssa kaljarallilla Tallinnassa. Treenattiin tulevaa tanhureissua varten. Tyhjennettiin isoveljen kanssa lauantai-iltana skumppapullo verkkareissa huumedokkaria katsellen. Lähdin työpäivän jälkeen ajamaan tansseihin ihan vaan koska olishan se ollut kauheeta jos en olisi koko lokakuussa käynyt kertaakaan. Otin influenssarokotuksen enkä edes pyörtynyt. Halin kaverin kissanpentuja kaksi kertaa, mutta sitten ne näyttivät todellisen luonteensa ja nyt olen sitä mieltä, että ne ovat ihan samanlaisia petoja kuin muutkin kissat. Kolmatta kertaa ei tullut. Poltin kynttilöitä ihan vain itsekseni. Katsoin Gossip Girlin loppuun ja koin pienen tyhjiön viimeisen jakson jälkeen. Heitin heipat työpaikalle ja koin pienen identiteettikriisin. Saa nähdä mitä marraskuu tuo tullessaan.

26.10.2016

KÄNKKÄRÄNKKÄ

Koska just nyt kaikki tuntuu ihan tavattoman tylsältä ja mälsältä, palataan kuvien puolesta hiukan valoisempiin tunnelmiin. Nämä otokset otettiin reilu kuukausi sitten Idan kanssa, sillä tämä pari vuotta vaakaatekaapissa pyörinyt mekko on jäänyt kummallisesti kuvaamatta blogin puolelle. Rakastan näiden kuvien fiilistä ja hiukka ankealta tuntuu katsella näitä, kun ulkona on niin tavattoman märkää, kylmää ja pimeää. Ollaan me suomalaiset aikamoisen sisukkaita kun jaksetaan vuodesta toiseen tämän ajanjakson yli.

Valitusvirsiä on helppo keksiä ja valittamista löytyy aina. Uskokaa pois, olen kokeillut sitä tänäänkin oikeastaan koko päivän eri ystävien kanssa. Nyt just koulu ei tunnu nappaavan ollenkaan, aamulla sängystä ylös nouseminen tuntuu uskomattomalta urotyöltä ja iltapäivät tekisi mieli viettää peiton alla torkkuen ja instagramia selaillen. Ja vielä pitäisi jaksaa ahkeroida pari kuukautta ennen joululomaa... Pelkkä ajatuskin saa fiiliksen ahdistuneeksi.

Kuinka helppoa onkaan haudata onni turhanpäiväisten murheiden alle.

maximekko4
maximekko3
maximekko5

Siinä missä näemme ympärillämme jatkuvasti epäkohtia ja meitä ahdistavia asioita, meiltä jää helposti huomaamatta se kaikki potentiaali, mitä ympäristössämme on. Ajatellaan vaikka aamuärtyneisyyttä. Kuinka helppoa onkaan kiukutella unenpöpperössä läheisille ja kuitata hyvän huomenen toivotukset epämääräisellä murahduksella. Mikä aamusta sitten tekee niin inhottavan? Aamua ei kiinnosta tippaakaan, kuinka siihen suhtaudut. Voit joko herätä kärttyisenä joka aamu ja ajatella, että tästä päivästä tulee rankka tai sitten vaihtoehtoisesti suhtautua aamuun neutraalisti ja avoimin mielin. Jokainen aamu on mahdollisuus aloittaa alusta ja uskokaa tai älkää, meillä jokaisella on samat 24 tuntia päivässä käytettävissämme. Sitä paitsi, ei sitä aina aamulla aina tiedä, kuinka lystiä illalla voikaan olla. Kaiken logiikan mukaan aamulla pitäisi olla avoin mieli jo siitä syystä, että siinä vaiheessa kukaan ei ole ehtinyt vielä pilata päiväämme. Tai jos on, voimme todennäköisesti vain syyttää itseämme.

Päivän edetessä vastaan tulee todennäköisesti hankalia tilanteita, jotka koettelevat kärsivällisyyttämme. Aina kaikille asioille ei voi mitään ja turhautuminen on osa luonnollista reaktiota ja kertoo siitä, että välität. Kuitenkin jokaisen oma valinta on, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Kohdatessasi vastoinkäymisiä voit joko ottaa ne epäonnistumisina tai kääntää ne motivaatioksesi. Ainakin omalla kohdallani toivon, että osaisin nähdä asioiden valoisat puolet pelkkien epäkohtien sijaan. Tietysti jotkut asiat ovat yksinkertaisesti pahoja, vääriä tai surullisia, mutta tarvitseeko meidän välttämättä päivittäin kuormittaa itseämme koko maailman ongelmilla? Eikö riittäisi, että keskittyisimme asioihin yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa monista pienistä hyvistä teoista on kertynyt iso potti.

maximekko2
maximekko7
maximekko6

Minulla on huonoja päiviä, kuten meillä kaikilla. Minua väsyttää, tunnen oloni turhautuneeksi ja valitan ongelmistani ystävilleni kyllästymiseen asti ja hieman sen jälkeenkin. Saatan jämähtää peiton alle, syödä herkkuöverit ja tuntea oloni ällöksi ihrakasaksi. Siirtelen tekemätöntä läksypinoa pois tieltä ja annan huoneen mennä sotkuiseksi. Tiuskin läheisilleni ja piikittelen heitä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että aina olisi hyvä päivä tai tuntisi olonsa jotenkin erityisen hyväksi. Tärkeää on, että osaa välillä kiukutella ihan rauhassa ja hyväksyy tuntemuksensa. Kun pahin kiukku on laantunut, voi pureutua tarkemmin sen syihin ja miettiä, miten voisi vaikuttaa asioihin. Ja sitten kun on valmis, nousta ylös ja tsempata eteenpäin.

Vaikka sammuttaisit auton parkkipaikalla vaikka kuinka monta kertaa ja joutuisit peruuttamaan useamman kerran saadaksesi auton suoraksi, olennaisempaa on kuitenkin se, että lopulta saat auton ruutuun. Eikä sekään vielä takaa sitä, että ensi kerta onnistuisi yhtään sen paremmin. Kuitenkin ajan myötä homma helpottuu, kun saat varmuutta ja osaat hillitä itsesi. Silti montakymmentä onnistunutta parkkeerausta ei takaa, etteikö hankaluuksia tulisi enää ikinä.

Muistetaanhan tukea toisiamme ja luvata, ettei koskaan lakkata yrittämästä.

maximekko
Cashmere maximekko
  H&M ballerinat

23.10.2016

Mitä mä oon?

rooftop

Mä oon se pieni ihminen, joka tykkää olla menossa mukana ja toisaalta se, joka ajattelee ja analysoi mielessään isojakin kysymyksiä.

Mä oon se rääväsuu, jolta irtoaa porukan härskintä läppää, mutta joka ei silti aina saa haluamaansa sanotuksi.

Mä oon se urheilija, joka ei koskaan ole oppinut luottamaan omaan liikunnallisuuteensa, mutta on silti puskenut eteenpäin.

xs

Mä oon se oppilas, joka inhoaa olla myöhässä, mutta jolle tulee aina aamuisin kiire.

Mä oon se herkkis, joka kuuntelee yksin kotona musaa ja vierittää pari hassua kyyneltä.

Mä oon se tyttö, joka on etsinyt kauan tasapainoa itsensä ja maailman välillä, mutta joka hukkaa sen kuitenkin aina lopulta löytääkseen sen jonkin ajan kuluttua uudelleen.

location

Mä oon se frendi, jonka järjestämistä bileistä ei oo ikinä loppunut tarjoilut kesken.

Mä oon se sosiaalinen olento, joka tarvii kuitenkin joka päivä oman pienen hetkensä ollakseen hyväntuulinen.

Mä oon se seikkailija, joka ei nyrpistä nenäänsä uusille kokemuksille tai tavallisesta poikkeaville olosuhteille, mutta joka nauttii kuitenkin rutiineista.

allblack

Mä oon se kunnianhimoinen tyyppi, joka on valmis tekemään töitä tavotteidensa eteen ja joka ihan oikeasti tekee ne kotiläksyt.

Mä oon yllytyshullu, joka on helppo saada mukaan spontaaneihin keisseihin - mitä hullumpi idea, sitä parempi.

Mä oon se järjestelmällinen ihminen, joka ei tulisi toimeen ilman kalenteriaan ja jonka rintsikatkin on kaapissa värijärjestyksessä.

siruinkinen

Mä oon se ystävä, joka rakastaa itseironisia keskusteluita, on aina valmis skumpalle ja osaa ehkä jopa vielä yllättää.

Mä oon se, joka syö pizzan loppuun eikä jätä juomia kesken.

Mä oon se itsenäinen tyyppi, joka osaa varmasti pitää huolen itsestään, mutta joka silti kaipaa vierelleen jonkun antamaan vähän lisäpotkua persuksille.

leatherjacket
Carlo Sacchi nahkatakki
Gina Tricot farkut
Vans kengät