30.9.2016

VAPAAPÄIVÄ

tuomiokirkko5

Tänään sain nauttia pitkästä aikaa kunnon vapaapäivästä. Käytin tilaisuuden hyväksi ja nukuin pitkään, heräsin ilman herätyskelloa, valmistin itselleni parhaan mahdollisen aamupalan (moni on tästä eri mieltä, mutta mulle se on kaurapuuroa raejuustolla ja banaaniviipaleilla, tuoremehua ja kunnon kuppi kahvia) ja suuntasin Helsinkiin. Kävin moikkaamassa pitkästä aikaa isovanhempia ja yllättämässä heidät ruusukimpulla, ja iltapäivällä pyörähdettiin isoveljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa Cape Universalin ystävämyynneissä. Mukaan lähti parit Vanssit itselle ja broidille ja siellä oli kyllä hyvännäköistä tavaraa. Onneksi tuleva talvi piti vähän järjen päässä, sillä muuten sieltä olisi voinut lähteä vaikka millä mitalla tennareita matkaan. Äiti ei ollut ihan yhtä innoissaan uusista kengistä kuin allekirjoittanut itse, mutta mun mielestä naisilla on ehdottomasti oikeus kauniisiin kenkiin. Sitä paitsi mä oon niin ansainnut nämä. ;) Ystävämyynnit ovat käynnissä vielä sunnuntaihin asti, joten kannattaa käydä vilkaisemassa jos satut pyörimään Lauttasaaren lähistöllä. Varsinkin standardikokoja (naisten 37!) löytyy paljon.

Ystiksien jälkeen otettiin suunnaksi keskusta ja Fafa's. Olen halunnut jo pidempään käydä testaamassa paikan bataattiranet ja ne oli kyllä odotuksen arvoiset. Loppuun käytiin vielä nappaamassa pikaiset asukuvat ennen kuin tiemme erosivat. Päälle valikoitui mukava ja simppeli asu. Housut tuli viime viikolla Zalandosta ja noi on kyllä mukavuutensa puolesta sitä 'näissä voisin maata kotona sohvalla' -settiä. Eikä tullut edes yhtään kylmä, syyskuu on kohdellut meitä hyvin!

tuomiokirkko6
tuomiokirkko3
tuomiokirkko
tuomiokirkko2
tuomiokirkko4
H&M takki
Missguided housut
Gina Tricot toppi
Converse tennarit

Ihanaa viikonloppua tyypit! ♥

28.9.2016

KESKIVIIKON KUULUMISET

asu1
asu2
asu3
asu4
asu9
asu5
asu6
asu8
asu10
Carlo Sacchi nahkatakki
Doctor Denim farkut

Heips! Hiukan on pöhnäinen olo kaiken tämän lukemisen jälkeen, mutta onneksi huomenna viedään tältä erää viimeistä koetta ja sitten ois hetki aikaa huilata. Sanotaanko vaikka näin, että viimeaikoina energiatasot ovat olleet aika vähissä ja olen joutunut suuntaamaan ison osan huomiostani ihan vain siihen, että pää pysyy kasassa. Onneksi tähän hommaan on tulossa kohta muutos!

Käytiin eilen extempore leffassa ystäväni kanssa kattomassa Teit meistä kauniin. Oli jotenkin pitkästä aikaa erilainen ja virkistävä suomalainen leffa. Yleensä kotimaiset tuntuu olevan pitkälti Hirviniemen perseilyä ja ylipäätään sellaista pieruläppää (missä ei sinänsä ole mitään vikaa:D), ja niihin tottuneena tämä teki freesin poikkeuksen. Leffa meni heti kategoriaan inspiroivat tarinat, ja pakko myöntää että Apulantaa ja leffa soundtrackeja on molempia kuunneltu ahkerasti sen jälkeen. Jos et ole vielä käynyt kattomassa, niin lämmin suositus. :-)

Nyt meitsi pistää koneen latautumaan huomista koetta varten, tekee vähän iltapalaa ja tankkaa sitten vielä viimeiset sivut lakitiedon käsitteitä ennen nukkumaanmenoa. Toivottavasti palaillaan ensi kerralla vähän jännempien juttujen merkeissä! ;)

25.9.2016

Tanssin koska tanssittaa

Lavatanssivuosi on vierähtänyt vaivihkaa syksyn puolelle, mistä varmana merkkinä on ainakin kesälavojen sulkeutuminen yksi toisensa jälkeen. Laskeskelin juuri, että tänä vuonna on tullut käytyä lavatansseissa 25 kertaa ja siihen päälle on tullut tanssittua pariin kertaan laivalla ja tanhujutuissa tietty myös. Koska vähintään kerran kuussa -tavoitteeni on ylittynyt näinkin paljon, on siis sanomattakin selvää, että olen viihtynyt. Tanssit ovat todellakin vieneet minut mennessään.

blackdress
details
simmutkii

Mikä niissä lavatansseissa sitten oikein viehättää?

Tätä aloin pohtia oikeastaan ekan kerran kunnolla elokuun alussa, kun kävin tekemässä uuden aluevaltauksen Myllysillassa Neljänsuoran keikalla. Sinä iltana silmäni aukesivat uudella tavalla. Aktiivisen tanssikesän tuloksena sain paljon tanssituttuja lähilavoiltani ja yhtäkkiä huomasinkin iltojen toistavan itseään turhankin paljon. Tiesin että tämän herran kanssa saan tanssia upeat tangot ja toinen herra kannattaa valita fuskuille.

Mutta sitä mukaa kun aloin tuntea muita lavatanssin harrastajia paremmin, huomasin miten oma varmuuteni oli pikkuhiljaa tipotiessään. Sen huhtikuisen "hyppään autoon, ajan tuntemattomaan paikkaan ja vietän ikimuistoisen illan" tilalle olikin tullut turhankin vahva tietoisuus siitä, mille keikalle tulee minkälaista porukkaa ja ketkä tuttuni olisivat tänään paikalla. Naistenhauilla yritin ehtiä hakemaan kaikki tutut läpi, mutta koska kilpailu on kovaa, en läheskään aina saanut kyseisiä herroja kiinni ja jäin monesti yksin. Mitä kävi sille ennakkoluulottomalle tytölle, joka meni hakemaan ihan vaan jotakin hauskannäköistä tyyppiä, ja lähes poikkeuksetta yllättyi positiivisesti?

siru
sirui

Myllysillassa tanssiminen oli minulle hyvä kokemus, koska mestasta löytyi tasan kaksi ennestään tuttua tyyppiä. Näin ollen sitä tuli väkisinkin tanssittua uusien ihmisten kanssa ja sain lokeroitua asiat takaisin omiin mittasuhteisiinsa pienessä päässäni. Tämä tanssikerta muistutti, miten maailmassa ei ole vaan ne Hyvinkään miehet tai lähilavojeni tutut miehet. On myös Mikkelin miehet ja monet muut. Näiden tanssien jälkeen pidinkin useamman viikon taukoa ja siinähän meni vajaa kuukausi, että seuraavan kerran lähdin taas lähialueeni tanssilavoille.

Ennakkoluuloton, hauska ja yllätyksellinen fiilis on tullut takaisin. Se kun kaverit tuttuun tapaan feidaa viimehetkellä ennen lähtöä ja siitä inspiroituneena pistän vielä hiukan enemmän ripsaria ja lähden ajelemaan yksikseni kahdeksankymmenen kilsan päähän tanssipaikalle - koska mä voin!

smile
ym
söpö
Second hand takki
New Yorker mekko
H&M ballerinat

23.9.2016

HYVÄÄ OLOA, KIITOS!

välipala2

Alkusyksy on vienyt minusta mehut aika lahjakkaasti. Kesän menojen jälkeen on ollut vaikeuksia asettua arjen rutiineihin ja kyllä se reilussa kuukaudessa onkin alkanut näkyä ja kunnolla. Koulu ja työt vaativat veronsa ja siihen päälle kun lisää epäsäännöllisiä ruokailuja, valvottuja öitä, minimaalisesti liikuntaa ja perus stressiä... Ei ihme että kroppa pisti vastaan. Olo oli vetämätön, mielialat vaihtelivat tavallista enemmän ja lopulta sairastuin.

Nyt olen pistänyt elämäntavat kunnolla remonttiin. Keho todellakin huutaa lepoa ja sitä olen sille antanut. Olen jopa viettänyt yhden kokonaisen päivän kotona ekan kerran sitten heinäkuun. Olen käynyt lenkillä, syönyt paremmin ja nukkunut hyvin. Unirytmin kanssa tosin on tekemistä vielä pidemmäksi aikaa, sillä iltavuorot ja aikaiset kouluaamut onnistuvat sekoittamaan soppaa kerta toisensa jälkeen.

Siinä missä herkutteluun ja huvitelluun on helppo jäädä koukkuun, on pakko kyllä sanoa, että myös hyvään oloon voi koukuttua. On ihanaa kun kroppa tuntuu energisemmältä, opiskelu sujuu helpommin, yleinen olotila on ihanan rauhallinen ja finnitkin katoavat pikkuhiljaa. Kun hyvinvoinnista tekee tavan, huomaa että siihen voisi vaikka tottua.

välipala
snack

Tänä viikonloppuna aion syödä kevyesti, juoda reilusti vettä ja töiden ulkopuolisena aikana levätä kunnolla. Muistakaa pitää huolta itsestänne!

21.9.2016

RAKKAUDESTA

juna

Useimmiten mulla riittää juttua ihan riittämiin, mutta tämän tekstin aloittaminen on ollut hankalaa. Meinasin jo hetken lykätä tämän postauksen kirjoittamisen suosiolla johonkin toiseen päivään, mutta yleensä just tällaisin kertoina kun tekstiä ei meinaa tulla ulos, se tarkoittaa että mulla tosiaan on jotakin sanottavaa. Monesti niitä kaiken tärkeimpiä asioita on kuitenkin hankala pukea sanoiksi.

Olen pitänyt blogini linjana sen, että vaikka aika avoimesti jaan täällä tuntemuksiani ja mietteitäni omasta elämästäni ja maailman menosta, en ole puhunut ihmissuhteistani pintaraapaisua enempää. Ihmissuhteet ovat kuitenkin asia, joka ymmärrettävästi vaikuttaa erittäin paljon elämään ja tietysti sinne ruudun toiselle puolelle on varmastikin heijastunut ainakin jossain määrin se, kenen kanssa olen viettänyt aikaani. Kuten sanottu, erosin pidemmästä parisuhteesta keväällä jättäen taakse paljon tuttua ja turvallista. Sain jopa muutamilta teiltä lukijoilta viestiä siitä, miten harmi on että olen eronnut, sillä olimme niin hyvä pari.

portaat
asukuvat2

Tänään vietin reilun tunnin aikaa koneella vanhoja kuvia selaillen. Siellä oli niin paljon hyviä muistoja ja hauskoja hetkiä. Tuli lämmin fiilis. Mutta silti kuitenkin samalla tajusin, että ne ajat ovat ohi. Olen muuttunut, kasvanut ihmisenä ja haluan erilaisia asioita kuin vuosi tai kaksi sitten.

Uskon, että jokainen meille tähän elämään tupsahtanut ihminen on jollakin tavalla meille tarkoitettu. Mikään ihmissuhde ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan jokaisesta voi oppia jotakin. Oli sitten kyse ystävyydestä, ihastumisesta, rakkaudesta tai jostakin siltä väliltä, kaikella sillä on joku paikkansa tässä isossa kokonaisuudessa. Aina oppii jotakin uutta toisesta ihmisestä, itsestään tai siitä millainen haluaa olla. Sitähän elämä on, jatkuvaa kokemusten kartuttamista, asioiden havainnoimista, uuden oppimista ja kasvamista. Välillä pitää mennä kunnolla eteenpäin nähdäkseen selkeästi sen, minkä on jättänyt taakse aiemmin, jopa monia vuosia sitten.

details
conssit

Elämä osaa yllättää. Toisena iltana kaikki on ihan tavallista, mutta sitten seuraavana päivänä asiat ovat muuttuneet peruuttamattomasti. Se, otammeko muutoksen vastaan uhkana vai mahdollisuutena, on kiinni meistä itsestämme.

Tiedättekö sen tunteen, kun olette etsineet omaa paikkaanne kaiken sen sekavuuden keskeltä? Asiat tuntuvat etenevän yhtä syöttöä niin, että välillä tuntuu katselevan ulkopuolisena, kuin joku muu eläisi elämääsi puolestasi. Sitten yhtäkkiä jotakin tapahtuu. Aika pysähtyy. Kaikella sekavalla on ollut kuitenkin joku piilevä tarkoitus. Aiemmin ajatus tuntui utopistiselta, mutta kun se osuu omalle kohdalle tajuaa, että kaikki tiet ovat väistämättä johtaneet tähän hetkeen.

Siitä hetkestä lähtien kaikki rakkauslaulut ovat kertoneet sinusta.

asukuvat
Seppälä takki
Adidas legginssit & lippis
Converse tennarit

18.9.2016

Töitä, lukemista, pizzaa ja viiniä

carrie
Taas on yksi viikko taputeltu ja paljon kaikkea tuli tehtyä, mutta siltikin have-to-do -listalta jäi monen monta juttua ruksimatta. Noh, ainakaan ei tule ensi viikolla(kaan) tekemisen pula! Tällä viikolla pistin niin sanotusti hihat heilumaan. Uusin parit rästiin jääneet sanakokeet, kävin lopultakin kirjastossa ja tein kemian tehtäviä parissa päivässä varmaan yhtä paljon kuin koko kurssin aikana yhteensä. Kävin kahvittelemassa ja vaihtamassa ystävän kanssa kuulumisia koulupäivän päätteeksi, ja vietettiin pikkulauantaita kotitekoisen pizzan ja viinin äärellä. Saatettiin myös jatkaa iltaa Amarilloon, ja jälleen kerran tuli ennätyksiä rikottua, sillä ikinä aiemmin en ole lähtenyt sieltä ennen pilkkua pois! :D Lähdettiin tosiaan hyvissä ajoin kahden maissa kotiin nukkumaan ja keräämään voimia tulevaan koulupäivään...

Perjantaina hurvittelut jatkuivat tyttöporukalla. Aluksi pidettiin parin tunnin asukuvasessiot ystäväni Idan kanssa (saatiin huippukivaa matskua aikaiseksi, en malta odottaa että saan loputkin kuvat muokatuksi!), jonka jälkeen jatkettiin iltaa Alkon ja pizzerian kautta meille. Pelattiin korttia ja startattiin syksyn Vain elämää -kausi kunnon kisakatsomo-meiningeillä. Ilta jatkui vähän totuttua hienompaan paikkaan ja siellä me neidit istuskeltiin sivistyneesti puhumassa politiikasta yhdessä muiden keski-ikäisten kanssa. Luvattiin tulla ehdottomasti uudestaan sitten kuin jollakin meistä on joko ensimmäinen ryppy tai lapsi. Jännityksellä odotan, kumpi tapahtuu ensiksi. ;)

Viikonloppu kului töissä ja nyt koitan parsia elämäni kasaan ennen tulevan viikon koitoksia. Kaikenlaista tehtävää ois luvassa, joten pidetään peukkuja, että tämän viikon huvitelluilla kerätty energia riittäisi ainakin ensiviikonloppuun asti. Nyt perinteiset sunnuntai-illan puuhat kehiin, eli siis kynsien lakkailua, huoneen siistimistä, läksyjä, kasvo- ja hiusnaamiota sekä hyvää musiikkia.

details
hymy
ida
korkkarit
moro
asu
siruinkinen
H&M takki (lainattu)
Urban Classics paita
Gina Tricot farkut
Spirit Store korkokengät
Second hand laukku

Tsemppiä kaikille abeille kirjoituksiin! ♥

14.9.2016

ELÄ NYT.

Miltä tuntuisi, jos yhden päivän ajan koittaisit olla valittamatta?

Tai jos yhtenä päivänä lopettaisitkin asioiden multisuorittamisen ja keskittyisit asioihin yksi kerrallaan - oli kyse sitten duunista tai vaikkapa telkkarin katsomisesta?

Aina välillä havahdun keskeltä omaa suoritusten ketjuani ja tajuan pari viikkoa elämääni valuneen tosta noin vain hukkaan. Ymmärrän, miten olen huomaamattani suorittanut kalenterissa lukevia juttuja yksi toisensa jälkeen oli kyse sitten koulujutuista tai hauskanpidosta. Juhlailtana päässä on pyörinyt ympärillä olevien ihmisten sijaan seuraavan päivän herätysaika ja se, kenen kanssa sitä olikaan työvuorossa. Liian monta kertaa olen oppitunneilla opiskelun sijaan keskittynyt siihen, mitä hauskaa tekisin viikonloppuna ja lukemattomia kertoja läksyjä tehdessäni olenkin päätynyt selailemaan pariksi tunniksi somea niin, että koko iltapäivä on mennyt huomaamatta ohi ja en ole saanut kumpaakaan kunnolla tehtyä. Vastaavia esimerkkejä riittäisi loputtomiin.

kirja

Jospa vain edes kerran harkitsisimme mitä haluamme elämältä yhtä perusteellisesti kuin sitä, missä vietämme syyslomamme tai viikonloppumme, hämmästyisimme valheellisia mittojamme ja kiireisten päivien päämäärätöntä kulkua.

Monet meistä varmasti allekirjoittaisivat väitteen, että haluaisivat elää joka päivä hetkessä niin, kuin se olisi viimeinen. Tämä ei tarkoita, että joka päivä tarvitsisi tehdä jotakin kovin erityistä tai ihmeellistä, vaan kyse on enemminkin siinä, että elää täysillä aisteillaan, huomioi ympärillään olevat ihmiset ja koittaa tehdä arkisista tilanteista mahdollisimman mukavia. Se tarkoittaa parhaansa mukaan elämistä ja pienten onnenhetkien tunnistamista ja huomioimista. Kiitollisuutta lähellä olevista ihmisistä. Siitä huolimatta hetkessä eläminen ei todellakaan ole helppoa. Välillä tulee niitä hetkiä, kun havahtuu näkemään kuvaamani asiat oikeissa mittasuhteissaan ikään kuin kuplan ulkopuolelta. Tällaisena hetkenä pystyy ikään kuin astumaan oman itsensä yli ja katsomaan elämäänsä ulkopuolisen silmin. Hetken aikaa asiat tuntuvat ehkä hiukan helpommilta ja selkeämmiltä, mutta lopulta palaamme salakavalasti takaisin kupliimme ja jatkamme niin kuin aina ennenkin.

Meitä valistetaan pienistä pitäen pitämään huolta terveydestämme. Jokaiselle lienee itsestään selvää, että liikunta auttaa pitämään kehon toimintakykyisenä ja kunnollinen ruokavalio auttaa jaksamaan ja pitää painon hallinnassa. Se, miten mieltä tulisi myös yhtä lailla vaalia ja hoitaa, jää kuitenkin helposti näiden asioiden varjoon. Samoin kuin lihaksia kasvatetaan treenaamalla, myös mielenhallinnan harjoittelu tuottaa tulosta ja vahvistaa henkisiä ominaisuuksiamme. Ja mikäli haluat pysyä saavuttamallasi tasolla, tulosten vaaliminen vaatii jatkuvaa treenaamista ja opittujen taitojen ylläpitoa.

Stressaannun helposti ja kun tilanne iskee päälle, minun on vaikea päästä negatiivisesta kierteestä irti. Omalta kannaltani paras ratkaisu onkin ottaa henkisiä eväitä pureskeltavaksi joka päivä. Toisinaan tykkään uppoutua kiinnostavan kirjan ääreen pariksi tunniksi ja joinakin päivinä tyydyn muutamaan sähköpostiin kolahtavaan mietelauseeseen. Pääasia on, että harjoittaa mieltään säännöllisesti - vaikka sitten pieninä annoksina.

Mitä sitten teemmekin, meidän on tehtävä se siksi, että se suo meille ilo ja mielenrauhaa, olipa kyse sitten tekemästämme työstä tai vaatteista, joita käytämme. Jos teemme jotakin kelvataksemme muille, emme näe omaa ihmisarvoamme. On hämmästyttävää, kuinka paljon enemmän tekojamme sanelee se, mitä meidän pitäisi tehdä kuin se, mitä haluamme tehdä.

12.9.2016

KESÄN ASUT

kesänasut

Kuukausi koulua taputeltu ja ilmassakin tuoksuu jo syksy. Rakastan ihan mielettömän paljon kävelylenkkejä raikkaassa säässä ja nyt jotenkin tuntuu siltä, että asiat ovat menossa oikeille urille. Tietty duunia on tehtävä monella saralla paljon ja hommaa on enemmän kuin kylliksi, mutta kun motivaatiota riittää, uskon että voin saavuttaa vaikka mitä. Have-to-do -listan ruksiminen ei ole tuntunut pitkään aikaan näin hyvältä.

Tuttu asukooste kuluneen kesän outfiteistä on odottanut aikansa jo julkaisemistaan, mutta ehkä oon odottanut näiden kuvien kanssa ihan oikeasti sitä syysfiilistä. Mä oon valmis uusiin haasteisiin.

10.9.2016

AJANJAKSON ALKU

Nyt on se aika vuodesta, kun yhdeksältä iskevä pimeys tuntuu liian aikaiselta. Kymmenen astetta saa tuulipuvun tuntumaan turhan kevyeltä vaatetukselta. Velvollisuudet kasautuvat ja viikon alussa on se tuttu tunne "jos mä selviän tästä, mä selviän mistä vaan". Edellispäivänä povailtu flunssa toteutuu. Kalenterit täyttyvät erilaisista värikoodeista. Viimeisetkin shortsit kiikutetaan pyykin kautta kaapin perälle. Neuleet alkavat tuntua entistäkin houkuttelevimmilta. Elämä kaipaa järjestystä. Kaapit on siivottu moneen kertaan, mutta silti tuntuu että jotakin olennaista vielä puuttuu.

Perjantai-iltana suuntasin töiden jälkeen suorinta tietä kotiin tietokoneelle sen sijaan, että olisin lähtenyt valloittamaan yöelämää kavereiden kanssa. Yleensä olen aika yllytyshullu ja tartun tämän kaltaisiin tilaisuuksiin, vaikkei se välttämättä fiksuimmasta päästä aina olisikaan. Syksy on selvästi täällä.

2
3

Läppäri on käytetty huollossa. Koulukuvat tipahtivat postiluukusta pari päivää sitten. Omenapiirakkaa on syöty jo monta kierrosta. Tällä viikolla vietin ekan täysin herkuttoman päivän sitten toukokuun. Lenkkeily ja opiskelu kiinnostavat entistä enemmän. Tekisi mieli koko ajan tehdä jotakin rakentavaa. Kesächillailut ovat jääneet taakse ja enää ei tee mieli keksiä jokaiselle päivälle jotakin tekemistä - sen sijaan yksi vapaa-ilta viikossa on henkireikä, josta pitää kiinni kynsin ja hampain. Ostin ensimmäiset syyskengät viime viikolla. Samalla reissulla ostin viisi kynsilakkaa, koska en osannut valita, mitkä värit haluaisin.

Olen suunnitellut blogin puolesta muutamia yhteistyökuvioita tulevaisuuden varalle. Vaikka ulospäin paikka on vaikuttanut viime aikoina hiljaiselta, kaikkea siistiä on suunnitteilla. Nyt kun olen päässyt arkirytmiin kiinni, saan tuotettua tännekin paljon enemmän sisältöä. Kesälomailut ovat siis bloginkin osalta virallisesti ohi!

1
4

Nyt tartutaan rutiineihin ja nautitaan elämästä arjen ehdoilla. Tästä tulee hyvä.

1.9.2016

LENKKITERAPIAA

Maanantaina se iski. Ahdistus, väsymys ja vetämättömyys. Samaan aikaan stressasi kaikki ja ei mikään. Teki mieli kiukutella, mennä peiton alle makaamaan, vetäistä naaman täydeltä karkkia ja itkeä vähintään puoli tuntia. Mutta tällä kertaa kyyneleet eivät tulleet, vaikka yritin. Karkkia olisin varmasti mennyt ostamaan, mutta ulkona satoi kuin saavista kaatamalla enkä ärsytykseni vuoksi viitsinyt kävellä edes autolle, enkä olisi muutenkaan jaksanut vaihtaa vaatetusta sellaiseksi että olisi ollut soveliasta lähteä kauppaan. Luin itsepintaisesti seuraavan päivän kokeeseen ja koitin niellä pahaa oloani. Illalla snäppäsin ystäväni kanssa, joka patisti minut aika pian lähtemään lenkille. Tajusin sen olevan ainut oikea vaihtoehto tässä tilanteessa. Puin sadevermeet päälle, jätin kännykän kotiin ja kävelin tunnin. Kotiin tullessa alkoi jopa melkein hymyilyttämään.


Tänään olin koulupäivän jälkeen aivan tajuttoman väsynyt. Vaikka mieltä ei painanut mikään sen kummempi asia, minua stressasi oppimiseni. Miksi en vieläkään tajua tätä? Miksi kaikki muut osaavat paitsi minä? Samalla painoi ajatus siitä, että vaikka voisin käyttää iltapäivän hyödyksi hoitamalla rästiin jääneitä koulutehtäviä pois alta ennen viikonloppua, todennäköisesti olisin niin tajuttoman väsynyt, etten saisi mitään aikaiseksi. Siihen päälle vielä huoli tulevan viikonlopun töistä ja pomon soitto, pääsisinkö vielä yhteen ylimääräiseen työvuoroon. Nautin välipalaksi jädeä ja kahvia, ja siitä aika pian vetäisin lenkkivaatteet päälle. Kuulokkeet korviin ja tämän hetken lempparimusaa soimaan. Tein oikein kunnon hikilenkin, johon yhdistin vielä ripauksen porrasjuoksua. 11 kilometriä hiki virtasi ja samalla sain ajatella jotakin ihan muuta kuin huolehtimiani asioita. Kotiin tullessani kaikki ajatukset ovat siististi omissa lokeroissaan, joista ne voi sitten kaivaa esiin uudestaan työstettäväksi paremmalla ajalla ja hiukan viisaampana.