26.10.2016

KÄNKKÄRÄNKKÄ

Koska just nyt kaikki tuntuu ihan tavattoman tylsältä ja mälsältä, palataan kuvien puolesta hiukan valoisempiin tunnelmiin. Nämä otokset otettiin reilu kuukausi sitten Idan kanssa, sillä tämä pari vuotta vaakaatekaapissa pyörinyt mekko on jäänyt kummallisesti kuvaamatta blogin puolelle. Rakastan näiden kuvien fiilistä ja hiukka ankealta tuntuu katsella näitä, kun ulkona on niin tavattoman märkää, kylmää ja pimeää. Ollaan me suomalaiset aikamoisen sisukkaita kun jaksetaan vuodesta toiseen tämän ajanjakson yli.

Valitusvirsiä on helppo keksiä ja valittamista löytyy aina. Uskokaa pois, olen kokeillut sitä tänäänkin oikeastaan koko päivän eri ystävien kanssa. Nyt just koulu ei tunnu nappaavan ollenkaan, aamulla sängystä ylös nouseminen tuntuu uskomattomalta urotyöltä ja iltapäivät tekisi mieli viettää peiton alla torkkuen ja instagramia selaillen. Ja vielä pitäisi jaksaa ahkeroida pari kuukautta ennen joululomaa... Pelkkä ajatuskin saa fiiliksen ahdistuneeksi.

Kuinka helppoa onkaan haudata onni turhanpäiväisten murheiden alle.

maximekko4
maximekko3
maximekko5

Siinä missä näemme ympärillämme jatkuvasti epäkohtia ja meitä ahdistavia asioita, meiltä jää helposti huomaamatta se kaikki potentiaali, mitä ympäristössämme on. Ajatellaan vaikka aamuärtyneisyyttä. Kuinka helppoa onkaan kiukutella unenpöpperössä läheisille ja kuitata hyvän huomenen toivotukset epämääräisellä murahduksella. Mikä aamusta sitten tekee niin inhottavan? Aamua ei kiinnosta tippaakaan, kuinka siihen suhtaudut. Voit joko herätä kärttyisenä joka aamu ja ajatella, että tästä päivästä tulee rankka tai sitten vaihtoehtoisesti suhtautua aamuun neutraalisti ja avoimin mielin. Jokainen aamu on mahdollisuus aloittaa alusta ja uskokaa tai älkää, meillä jokaisella on samat 24 tuntia päivässä käytettävissämme. Sitä paitsi, ei sitä aina aamulla aina tiedä, kuinka lystiä illalla voikaan olla. Kaiken logiikan mukaan aamulla pitäisi olla avoin mieli jo siitä syystä, että siinä vaiheessa kukaan ei ole ehtinyt vielä pilata päiväämme. Tai jos on, voimme todennäköisesti vain syyttää itseämme.

Päivän edetessä vastaan tulee todennäköisesti hankalia tilanteita, jotka koettelevat kärsivällisyyttämme. Aina kaikille asioille ei voi mitään ja turhautuminen on osa luonnollista reaktiota ja kertoo siitä, että välität. Kuitenkin jokaisen oma valinta on, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Kohdatessasi vastoinkäymisiä voit joko ottaa ne epäonnistumisina tai kääntää ne motivaatioksesi. Ainakin omalla kohdallani toivon, että osaisin nähdä asioiden valoisat puolet pelkkien epäkohtien sijaan. Tietysti jotkut asiat ovat yksinkertaisesti pahoja, vääriä tai surullisia, mutta tarvitseeko meidän välttämättä päivittäin kuormittaa itseämme koko maailman ongelmilla? Eikö riittäisi, että keskittyisimme asioihin yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa monista pienistä hyvistä teoista on kertynyt iso potti.

maximekko2
maximekko7
maximekko6

Minulla on huonoja päiviä, kuten meillä kaikilla. Minua väsyttää, tunnen oloni turhautuneeksi ja valitan ongelmistani ystävilleni kyllästymiseen asti ja hieman sen jälkeenkin. Saatan jämähtää peiton alle, syödä herkkuöverit ja tuntea oloni ällöksi ihrakasaksi. Siirtelen tekemätöntä läksypinoa pois tieltä ja annan huoneen mennä sotkuiseksi. Tiuskin läheisilleni ja piikittelen heitä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että aina olisi hyvä päivä tai tuntisi olonsa jotenkin erityisen hyväksi. Tärkeää on, että osaa välillä kiukutella ihan rauhassa ja hyväksyy tuntemuksensa. Kun pahin kiukku on laantunut, voi pureutua tarkemmin sen syihin ja miettiä, miten voisi vaikuttaa asioihin. Ja sitten kun on valmis, nousta ylös ja tsempata eteenpäin.

Vaikka sammuttaisit auton parkkipaikalla vaikka kuinka monta kertaa ja joutuisit peruuttamaan useamman kerran saadaksesi auton suoraksi, olennaisempaa on kuitenkin se, että lopulta saat auton ruutuun. Eikä sekään vielä takaa sitä, että ensi kerta onnistuisi yhtään sen paremmin. Kuitenkin ajan myötä homma helpottuu, kun saat varmuutta ja osaat hillitä itsesi. Silti montakymmentä onnistunutta parkkeerausta ei takaa, etteikö hankaluuksia tulisi enää ikinä.

Muistetaanhan tukea toisiamme ja luvata, ettei koskaan lakkata yrittämästä.

maximekko
Cashmere maximekko
  H&M ballerinat

23.10.2016

Mitä mä oon?

rooftop

Mä oon se pieni ihminen, joka tykkää olla menossa mukana ja toisaalta se, joka ajattelee ja analysoi mielessään isojakin kysymyksiä.

Mä oon se rääväsuu, jolta irtoaa porukan härskintä läppää, mutta joka ei silti aina saa haluamaansa sanotuksi.

Mä oon se urheilija, joka ei koskaan ole oppinut luottamaan omaan liikunnallisuuteensa, mutta on silti puskenut eteenpäin.

xs

Mä oon se oppilas, joka inhoaa olla myöhässä, mutta jolle tulee aina aamuisin kiire.

Mä oon se herkkis, joka kuuntelee yksin kotona musaa ja vierittää pari hassua kyyneltä.

Mä oon se tyttö, joka on etsinyt kauan tasapainoa itsensä ja maailman välillä, mutta joka hukkaa sen kuitenkin aina lopulta löytääkseen sen jonkin ajan kuluttua uudelleen.

location

Mä oon se frendi, jonka järjestämistä bileistä ei oo ikinä loppunut tarjoilut kesken.

Mä oon se sosiaalinen olento, joka tarvii kuitenkin joka päivä oman pienen hetkensä ollakseen hyväntuulinen.

Mä oon se seikkailija, joka ei nyrpistä nenäänsä uusille kokemuksille tai tavallisesta poikkeaville olosuhteille, mutta joka nauttii kuitenkin rutiineista.

allblack

Mä oon se kunnianhimoinen tyyppi, joka on valmis tekemään töitä tavotteidensa eteen ja joka ihan oikeasti tekee ne kotiläksyt.

Mä oon yllytyshullu, joka on helppo saada mukaan spontaaneihin keisseihin - mitä hullumpi idea, sitä parempi.

Mä oon se järjestelmällinen ihminen, joka ei tulisi toimeen ilman kalenteriaan ja jonka rintsikatkin on kaapissa värijärjestyksessä.

siruinkinen

Mä oon se ystävä, joka rakastaa itseironisia keskusteluita, on aina valmis skumpalle ja osaa ehkä jopa vielä yllättää.

Mä oon se, joka syö pizzan loppuun eikä jätä juomia kesken.

Mä oon se itsenäinen tyyppi, joka osaa varmasti pitää huolen itsestään, mutta joka silti kaipaa vierelleen jonkun antamaan vähän lisäpotkua persuksille.

leatherjacket
Carlo Sacchi nahkatakki
Gina Tricot farkut
Vans kengät

21.10.2016

LOMAILUA


Syksy tuntuu menevän joka vuosi ihan yhtä huikean nopeasti ja en voinut välttyä pyörittelemästä päätä huomatessani tänään, että tässähän ollaan jo lähestymässä kovaa vauhtia marraskuuta. Vastahan koulut alkoivat ja tein jatkosopparin jatkaakseni kesäduuneja vielä vähän koulun ohella. Koska tahti on ollut elokuusta asti kova, syysloman koittaessa päätin nollata niin hyvin kuin vain annettujen mahdollisuuksien puitteissa voisin. "Lomaan" sisältyy neljä työvuoroa ja parit täyspitkät treenipäivät, joten päätin että niinä muutamina vapaapäivinä jotka minulla on, en tekisi koulujuttuja enkä mitään muutakaan velvollisuuksia. Varattiinkin hyvän ystävän kanssa risteilyt Tallinnaan ja vietettiin mukava päivä vähän erilaisissa maisemissa ja kyllä siinä saatiin aika hyvin rahaakin palamaan.

Toinen tämän viikon projekti on kirpparipöytä, joka varattiin parin kaverin kanssa kimpassa ja joka on vielä ensi viikon maanantaihin asti löydettävissä Hyvinkään Tingi&Tongi -kirpparilta! Jos siellä ruudun takana on paikallisia tyyppejä, kannattaa siis ehdottomasti käydä tsekkaamassa pöydän 127 tarjonta! Siellä on paljon edullista tavaraa ja vaatteiden hinnat on sitä euron luokkaa, sillä tarkoituksena on raivata itse kunkin vaatekaappia ja saada mahdollisimman paljon tavaraa liikkeelle. Oma tyyli on vuosien varrella muuttunut niin paljon, että olikin jo korkea aika käydä rankemmalla kädellä vaatevarastoja läpi. :) Tosin olen ottanut jo tämän vuoden alkupuolella sen käytännön, että ostaessani jotakin uutta luovun samalla aina jostakin vanhasta. Näin ollen ei tule osteltua enää turhia vaatteita eikä vaatevarasto karkaa ihan käsistä.

Näistä jutuista kuitenkin lisää juttuja myöhemmin. Nyt meitsi pistää hihat heilumaan ja siistii huoneensa että ehtii vielä laittautumaan kunnolla ennen illan duunivuoroa. Nyt on hyvä fiilis.

10.10.2016

PASKA MAANANTAI

tasteit

Herätyskello soi aivan liian aikaisin. Iltavuoron jäljiltä olo on tavallisestikin nuutunut, mutta edellisenä yönä sain tavallista huonommin unta tukalan vatsakivun vuoksi. Iso osa jo valmiiksi pienestä uniajasta meni sängyssä pyörimiseen. Herätysäänet ovat ärsyttäneet minua aina ja siksi en nykyisin laita ääntä ollenkaan vaan herään pelkkään värinään. Maanantaista itsestään kertoo jo se, että tänä aamuna pelkkä värinäkin sai hermostuneeksi. Torkutin niin pitkään kuin vain oli mahdollista ja lopulta jouduin polkemaan hikipäässä kouluun. Pulpettiin lysähtäessä olo oli suurin piirtein loppuunpalanut. Perus maanantai.

Maanantaisin kaikki menee pieleen. Viikonloppu tuntui lyhyeltä, taaskaan ei saanut läheskään kaikkea sitä aikaiseksi mitä piti ja olo on melkeinpä väsyneempi kuin ennen viikonloppua. Maanantai, maanantai, maanantai. Voisin kiroilla, mutta minun ei tarvitse, sillä maanantai itsessään ajaa asian. Maanantaisin Facebookkia selaillessa etusivu täyttyy väistämättä memeistä, joissa on melkein mitä vaan Aku Ankasta darraan ja kirkuviin lapsiin. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin viesti siitä, kuinka syvältä maanantai on.

Koska maanantain on yleisesti todettu tulevan todella syvältä sieltä itsestään, mielestäni on suoranainen ihme kuinka moni tuntuu nauttivan viikonlopusta saati odottavan sitä. Minun mielestäni viimeistään perjantaina pitäisi vaipua jo ehdottomaan suruun siitä, että tuo viikon kerta kaikkiaan surkein päivän koittaa jo kolmen yön päästä. Juhlia voitaisiin vaikka sitten tiistaisin, sillä onhan silloin taas selvitty taas yhdestä täydellisen surkeasta maanantaista. Kunhan vain ei turhaan heittäydytä liian iloisiksi, sillä sanokaa minun sanoneen, sieltä se maanantai taas viimeistään viikon päästä koittaa.

ompiut
smile
hattu
omena
mä
  BikBok neule
Forever 21 hattu
New Yorker mekko
Migant kengät

moikkelis

7.10.2016

PERUS KOULUASU

siru

Tämän viikon piti olla rauhallinen ja sitä se on näennäisesti ollutkin. Kuitenkin olen tuntenut suurta levottomuutta. Päässä on pyörinyt sellaisia pikku kysymyksiä kuten oma jaksaminen, opiskelumotivaatio, jatko-opiskelu, ihmissuhteet ja duunit. Asioita, jotka ovat meistä itse kullekin joskus ajankohtaisia aiheita. Tunnemyrsky on jatkunut ihan liian monta päivää ja oikestaan en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. En voi välttyä päästämästä rasittunutta huokaisua ajatellen sitä työmäärää, joka mulla odottaa viikonloppuna. Tänään meillä on kuitenkin luvassa tyttöjen rento saunailta ja on aika lempata huolet omaan arvoonsa ja nauttia mulle korvaamattoman tärkeiden ihmisten seurasta. Toivottavasti tän illan jälkeen ajatukset olisivat edes hiukan selkeämmillä vesillä.

asu
ootd
sirui
ootd2
Pull&Bear farkut
Seppälä huivi
New Yorker t-paita
Converse tennarit

Virkistävää viikonloppua sinulle! ♥ 

4.10.2016

En hallitse elämääni - etkä sinäkään

Ihmiset haluavat pitää elämänsä hallussa. Asioiden suunnittelu, haaveilu ja tavoitteiden asettaminen kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Kuitenkin asia, jota emme yleensä muista on se, että todellisuudessa emme pysty hallitsemaan ympärillämme tapahtuvia asioita. Voimme yrittää vaikka loputtomiin, mutta lopulta huomaamme, että maailmankaikkeus tietää meitä paremmin ja lopulta asiat saattavat mennä ihan eri tavalla kuin alun perin olisit toivonut ja siitä huolimatta kaikki on ihan hyvin. Missä kuvittelit olevasi nyt vielä vuosi sitten? Tietysti voimme illalla päättää "oikean" ajan herätä, laittaa herätyskellon soimaan, suunnitella tapaavamme ystävää kahvilla, käyvämme ostoksilla ja kastelevamme kukat huomenna. Todellisuudessa emme voi kuitenkaan koskaan olla varmoja, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Monesti arjen kiireiden keskellä unohtuu, kuinka uuden päivän koitto ei ole itsestään selvää.

Kaikki meistä eivät näe huomista. Väistämättä tulee vielä se päivä, jolloin se olet joko sinä tai joku läheisesi. Jotakuta ajatus saattaa ahdistaa, ja omien tunteiden tunnistaminen voi olla hankalaa. Kuitenkin ajatus siitä, että kaikki asiat eivät ole aina omassa hallinnassa on omalla tavallaan vapauttavaa. Välillä on vaan osattava päästää menemään asiat, joista on vain väkisin pitänyt kiinni ajatellen, että asioiden on vain oltava niin. On hassua, miten meillä on tapana antaa neuvoja muille ihmisille, kun emme edes aina tiedä, mikä on meille itsellemme parhaaksi. Emme voi pakottaa toista ihmistä rakastumaan meihin, mutta voimme olla tuhlaamatta aikaamme ja energiaamme heihin. Emme voi muuttaa vastenmieliseltä tuntuvaa työpaikkaa unelmaduuniksi, mutta voimme muuttaa omaa suhtautumistamme työhön tai etsiä töitä, jotka tekevät meidät onnellisemmiksi. Emme voi poistaa uutisissa esiintyviä ongelmia kertaheitolla, mutta voimme olla keskittymättä pelkästään negatiivisiin asioihin. Se, että antaa asioiden vain olla omana itsenään koittamatta muuttaa niitä ei tarkoita, että alistuisi ikäviin olosuhteisiin tai hyväksyisi epäoikeudenmukaisuutta. Se auttaa sinua löytämään tasapainon itsesi ja ympäröivän maailman kanssa.

Oman sisäisen tasapainon löytäminen ei tarkoita sitä, että tunnet itsesi onnelliseksi kävellessäsi aurinkoisena päivänä metsässä. Se tarkoittaa, että pystyt löytämään onnen hetkiä myös hankalissa tilanteissa ja silloin, kun asiat eivät mene niin kuin olisit toivonut. Se ei tarkoita, ettetkö voisi tuntea oloasi vihaiseksi, surulliseksi tai pettyneeksi silloin tällöin, vaan ennemminkin sitä, että jaksat nousta aina vaan uudestaan vaikka mikä olisi. Jokaiselle ihmisille tulee takuuvarmasti elämässä hankalia hetkiä. Vuoristoradassa ajelu kuvaa hyvin sitä, miten voit suhtautua elämässäsi vastaan tuleviin tilanteisiin. Voit käyttää ajelusi siihen, että yrität turhaan muuttaa vaunun liikettä, tai voit vain istua alas ja nauttia kyydistä katsoen mitä elämällä on tarjottavana. Todennäköisesti nautit ajelusta enemmän jälkimmäisessä tapauksessa.

Onnellisuus ei ole sitä, että saat tehdä pelkästään ihania asioita joka päivä siitä hetkestä lähtien kuin heräät siihen asti kunnes menet taas nukkumaan. Onnellisuus ei ole seuraus jostakin tapahtuneesta, vaan se on mielentila. Koska viimeksi katsoit tähtitaivasta? Koska todella tunsit sateen raikkauden tai ihmettelit auringonlaskun upeita sävyjä? Vaikka päivät tuntuisivat välillä jatkuvan samanlaisina, todellisuudessa ikinä ei tule mitään samanlaista. Kukaan ei voi koskaan kokea juuri samoja asioita kuin sinä, tuntea niitä tunteita sellaisina kuin sinä ne tunsit tai nähdä asioita siten miten sinä ne näit. Samalla lailla, kuin et voi koskaan napata kahta täysin samanlaista lumihiutaletta, tähtien liikkeet vaihtelevat ja yksikään auringonlasku ei ole kopio edellisestä.

Ihmissuhteet eivät ole ikuisia. Ne päättyvät eroon, kuolemaan tai unohtuvat ja kuihtuvat pois. Välirikkoja ja konflikteja tulee väistämättä, osa syystä ja toiset useiden arvaamattomien yhteensattumien seurauksena. Suurta helpotusta tuo, kun oppii näkemään loukkaajat taas ihmisinä. He tekevät virheitä, heiltä puuttuu herkkyyttä, he ovat hämillään ja kärsivät kivusta. He ovat puutteellisia, hauraita, yksinäisiä, heillä on omat tarpeensa ja he ovat tunnetasolla epätäydellisiä. He ovat toisin sanoen aivan kuin me. Sieluja matkalla, joka on täynnä ala- ja ylämäkiä. Aina rikkoutuneita välejä ei voi korjata ja kaikkia tekoja ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Silti aina voi koittaa ymmärtää. Harvoin ihmiset koittavat loukata meitä tahallaan. Sen sijaan he koittavat tehdä parhaita mahdollisia valintoja monimutkaisissa tilanteissa, joissa seuraukset ovat ennalta-arvaamattomia.

Loppujen lopuksi uskon kuitenkin, että meille tapahtuvat asiat ovat täällä, jotta voisimme oppia niistä jotakin - niin hyvässä kuin pahassa. Uskon, että maailmankaikkeus antaa meille jokaiselle niitä juuri sen verran, kuin me olemme valmiita kestämään. Samalla me ja ympärillämme olevat oivallamme elämästä uusia asioita ja voimme kehittyä ihmisinä. Samalla lailla kuten väsymys opettaa meille, mikä on sopiva määrä unta, sairaudet auttavat meitä arvostamaan terveyttä ja epäonnistumiset saavat meidät yrittämään kovemmin ja arvostamaan onnistumisia. Joskus kipu voi yhdistää ihmisiä ihmeellisellä tavalla. Pidetäänhän huolta toisistamme - sillä myrskyn jälkeen taivas on kirkkaampi kuin koskaan.



Ps. Tää biisi <3

3.10.2016

2x UUDET VANSSIT

Koska en malta millään odottaa uusien murujeni esittelyä asukuviin asti, päätin niiden ansaitsevan ihan oman postauksensa. Perustennareita mulla on vaikka millä mitalla ja siksi panostinkin vähän erilaisiin Vansseihin tällä kertaa. Vaikka en olekaan yleensä kovinkaan tarkka vaatteiden merkistä, olen huomannut merkkikenkien olevan usein paljon laadukkaampia kuin vastaavat halvemmat kopiot. Monesti olenkin kavereiden kanssa naureskellut, miten minulla on saattanut olla samaan aikaan päällä 120 euron kengät, parin euron alemekko ja kirpparilta löydetty euron jakku. Että sellainen tyylilyyli. :D Onneksi merkkikenkiäkin saa välillä edullisesti, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa ja tietää mistä hakea. Nämäkin Vanssit sain reilusti alle puolen hinnan ja ostosten loppusumma jäi varsin kohtuulliseksi. :)

vanssit
vanssit2

Nämä karvavuorelliset kengät saavat varmasti paljon käyttöä tulevana talvena ja kylmempinä syyspäivinä. Näistä tulee varmasti kouluaamujen pelastaja kun en osaa päättää mitä laittaisin päälle ja mitkään hienommat kengät eivät tulisi kysymykseen mukavuudenhaluisen ja yksinkertaisen (abiverkkarit!!!) asun kanssa. Tykkään kengistä paljon, vaikka tosin niiden sinivalkoiset serkut houkuttelivat kenties vieläkin enemmän. Niistä ei ollut kuitenkaan meitsin kokoja jäljellä joten päädyin ruskeaan vaihtoehtoon.

vans
vans2

Olen himotellut kevyitä lenkkareita/kävelykenkiä pidempään ja tämä pari tuli vastaan ihan vahingossa. Jos totta puhutaan, en edes tiennyt että tämän näköisiä Vansseja on olemassa! Tykkään simppelistä mallista ja kengät ovat jalassa niin kevyet että niitä tuskin huomaa. Näistä tulee ihan ykköset kaupunkipäivinä, joina tulee käveltyä paljon mutta haluaa silti näyttää tarpeeksi siistiltä. Ja vaaleanvihreä on todella jees.

Mitäs tykkäätte mun uusista perheenjäsenistä? :)

2.10.2016

SYYSKUUSSA...

instagram
Instagram @siruinkinen
Snapchat sirujee

Shoppailin nettikaupoista enemmän tavaraa kuin koko alkuvuonna yhteensä. Totuttelin paremmin uuteen rytmiin koulun ja töiden yhdistämisessä. Vietin monta hauskaa iltaa kavereiden kanssa ja kävin myös pari kertaa ulkona (oon niin vietävissä kun on kyse viimehetken "hyvistä" ideoista...). Rakastuin uudelleen arjen rutiineihin. Vietin pari tanssi-iltaa, joista jäi lämmin muisto sydämeen. Lenkkeilin koko kuussa rennosti yhteensä noin 30 kilometriä mutta pidin peruskuntoa yllä muilla tavoin. Poltin kynttilöitä useana iltana. Luovuin monista turhista tavaroista ja vaatteista (silti hommaa tosin on vielä jäljellä). Nautin arjen pienistä iloista kuten kahvikupposesta kirjan äärellä, extempore leffaillasta, kotitekoisesta pizzasta ja perutuista oppitunneista.

Nyt on aika toivottaa lokakuu tervetulleeksi. Onneksi syksy on yksi mun neljästä lempparista!